"Mitä sä täällä teet?" Sarjakuvakirja kuvittaa Suomeen muuttaneiden rankkojakin tarinoita

Teksti ja kuvat: Aino Sutinen

Mitä sä täällä teet? – Tarinoita maahantulosta on sarjakuva-antologia, johon on piirretty Suomeen (ja myös Ruotsiin) muuttaneiden ihmisten tositarinoita. Mukana on niin pakolaisia kuin rakkauden perässä muuttaneita länsimaalaisia. Kirjan on toimittanut Hannele Richert.

Kirjassa ja Sarjakuvakeskuksella helmikuun ajan esillä olevassa näyttelyssä ovat mukana sarjakuvataiteilijat Annukka Mäkijärvi, Milla Paloniemi, Reetta Laitinen, Henri Gylander, Otso Höglund, Aino Sutinen, Suvi Tirronen, Filippa Hella, Henna Räsänen, Mari Ahokoivu, Tuukka Teponoja, Olli Hietala, Antti Kyrö, Juliacks ja Warda Ahmed. 

Kuinka kirja syntyi? Haastattelin muita tekijöitä näyttelyn avajaisissa.

REETTA ja MIGUEL

Reetta Laitinen piirsi chileläisen Miguelin tarinan. Hän tuli Suomeen jo 70-luvulla.

Hei Reetta! Kuinka sait tarinan piirrettäväksesi?

– En haastatellut häntä itse, vaan Hannele haastatteli. Tapasin hänet ekan kerran vasta kirjan julkkareissa.

reetta-laitinen-sarjakuvakeskus

Oliko hän sellainen kuin ajattelit? Saitko palautetta?

– Joo. Ja kyllä hän tuntui tykkäävään. 

Kuinka teit sarjakuvaa?

– Etsin Kansan Arkistosta Suomi-Chile-seuran arkistoja. Ensimmäisessä kuvassa ollaan puun juurella. Arkistosta löytyi myös rauhankyyhkyjä. Otin visuaalista vaikutetta tällaisista 70-luvun julisteista ja flaiereista, ja kuuntelin Victor Jaran musiikkia. Pääsin Chile-tunnelmaan. 

Mitä ajattelet kirjasta?

– Mielestäni tämä osuu aika hyvin ajankohtaisen keskustelun saumaan. Toivottavasti se löytää yleisönsä.

reetta-laitinen

OTSO ja Ali

Otso Höglund piirsi nuoren afganistanilaisen Alin tarinan. Ali matkusti vaikean matkan läpi Euroopan, mutta ei lopulta saanut oleskelupaikkaa Suomesta.

Hei Otso! Kuinka sarjakuva syntyi?

– Ei, en ollut itse yhteydessä, vaan sain vain tarinan itselleni. Sain vapaat kädet tarinan kertomiseen, sivumäärä oli määrätty. Hannele oli Aliin yhteydessä ja minulla ei ollut hänestä valokuvaa tai mitään. 

Tekikö tarina vaikutuksen?

– Kyllä, se oli tosi mielenkiintoinen. Siinä oli paljon kohtia joissa tuli olo, että hän jätti joitain asoita kertomatta mitä olisi ollut mielenkiintoista tietää. Mutta voi hyvin kuvitella että tuossa tilanteessa oleva ihminen vähän valikoi, mitä haluaa paljastaa koko prosessista. 

otso-hoglund-sarjakuvakeskus

– Se oli tosi monipolvinen tarina jossa tapahtui paljon. Siitä olisi saanut pidemmänkin tarinan aikaiseksi, viipyilyä ei ole paljon. Tarina oli aika vakava, myös se mihin se päätyi. 

– En tiedä, kuinka hänelle kävi myöhemmin. Siinä vaiheessa kun sain tarinan, hän oli päätynyt takaisin puolalaiseen vastaanottokeskukseen. Stoori meni kyllä ihon alle, siitä kiinnostui. 

Miten sarjakuvan piirtämisen prosessi meni muuten?

– Kun rupesin tekemään tätä, siirryin paperille piirtämisestä suoraan tietokoneelle piirtämiseen. Jos tarkkaan katsoo, näkee mitkä osat on piirretty paperille ja mitkä ei. Kokonaisuutena olen lopputulokseen tyytyväinen. 

– Tämä herätti kiinnostuksen näihin juttuihin muutenkin. En aiemmin ollut kuuullut sellaisesta ryhmästä kuin hazarat. He ovat alkuperämaassaan Afganistanissa syrjitty ryhmä, tai kansa. 

otso-hoglund

HANNELE richert toimitti kirjan

Hei Hannele! Mistä tämä projekti lähti?

– Kahdesta asiasta: kaverini Warda kertoi sarjakuvakurssilla oman muistonsa sodan jaloista lähtemisestä –sarjakuvamuodossa. Myöhemmin toisen antologian julkkareissa aloin puhua sellaisesta kokonaisuudesta missä voisi olla enemmänkin tarinoita. Reija Sann taisi ehdottaa evakkotarinaa. 

– Aloin kysyä piirtäjiltä, kiinnostaako heitä ja mietin mistä voisi saada ihmisiä kertomaan tarinansa. Sitten ryhdyttiin toimeen! Kyselin omia tuttavia ja puolituttuja mukaan projektiin, esimerkiksi ravintoloista missä käyn. Moni ehdotti vanhempiensa tai tuttaviensa tarinoita. Otin myös yhteyttä Vapaa liikkuvuus -verkostoon ja Helinä Rautavaaran museoon.

hannele-richert

Oletko tyytyväinen kirjaan?

– Olen! Mutta tämä ei ole oikeastaan minun kirjani, vaan jotain muuta. Arvostan tosi paljon ihmisiä jotka ovat halunneet jakaa kokemuksensa, sellaisia jollaisia ei ole ihan jokaisella. 

Mikä tarinoista teki eniten vaikutuksen?

– Kyllä ne on ne rankimmat tarinat, joita olen itse ollut haastattelemassa, kuten Otson piirtämä Ali, jota haastattelin Skypen avustuksella. Asioille on vaikea tehdä kuitenkaan mitään. Toinen oli nuori Roda Somaliasta, hänellä oli mennyt Suomen päässä huonosti ja ikäviä kokemuksia oli kertynyt monelta vuodelta.

– Tästä tuli paljon enemmän kuin vain sarjakuva! Mietin paljon omaa rooliani ja kuinka voisin auttaa. Mietin että olisi kiva pitää yhteyttä, mutta tässä on niin paljon porukkaa mukana että se ei ole mahdollista. 

– Onneksi Rodalla menee nykyään hyvin.

roda

Somalialaisen Rodan piirsi Antti Kyrö.

Onko prosessi ollut rankka?

– On, mutta ihan hyvälläkin tavalla. Aavistin sen, että tässä mennään alueilla jotka eivät ole ihan helppoja. Olen saanut uusiin ihmisiin aidon yhteyden ja se on hieno juttu, ei ole minulle itsestäänselvää. 

mita-sa-taalla-teet-kansiOletko saanut palautetta kirjasta?

– Joo. Yksi oli vihainen palaute, sinne oli jäänyt asiavirhe, joka meni toisella sivulla oikein ja toisella väärin: että evakot olisivat muuttaneet Suomeen. Kun he muuttivat Suomen sisällä. 

Tätä on käytetty kouluissa ja Sarjakuvakeskuksen pitämissä sarjakuvapajoissa materiaalina. Miten se on otettu vastaan?

– Oppilaat ovat tykänneet kyllä. Tuntuu että on ollut paljon sanottavaa ja tämä antaa kanavan puhua aiheesta ja monistakin aiheista. 

Hannele kertoo myös, että kirjan alaotsikossa on puhuttu maahantulosta, koska "maahanmuuttaja" tuntuu olevan tällä hetkellä latautunut sana. Sitten hän miettii, että ei se ehkä olekaan niin vaikea sana.

Näyttely Sarjakuvakeskuksella sarjakuvan ja kuvitustaiteen galleriassa (Porthaninkatu 9, Helsingin Kalliossa) 2.2.–25.2.2017. Kirjan on toimittanut Into Kustannus / Voima ja sitä on saatavilla Turun Sarjakuvakaupalta ja Kirjaverstaalta 20,00 € hintaan.

Lisätietoa näyttelystä.

mita-sa-taalla-teet-tarinoita-maahantulosta