Petri Hiltunen: “Päädyin sarjakuvataiteilijaksi jääräpäisestä intohimosta”

Teksti ja kuvat: Roosa Soivuori

Sarjakuvakeskuksen / Suomen sarjakuvaseuran, Turun Sarjakuvakaupan ja Kuvittajien uudet tilat Porthaninkadulla Kalliossa avautuivat kävijöille marraskuun lopulla. Samalla avattiin Petri Hiltusen Koukussa taikaan -näyttely, joka esittelee hänen fantasia-aiheisia töitään vuosien varrelta. Hiltunen on helsinkiläinen sarjakuvapiirtäjä, kuvittaja ja käsikirjoittaja. Haastattelimme Hiltusta näyttelyn avajaisissa.

Koukussa taikaan -näyttelysi avasi uuden sarjakuva- ja kuvitusgallerian. Millaisia töitä näyttelyyn valikoitui?

Etupäässä näyttelyyn valikoitui fantasia- ja myyttiaiheisia töitä, ja scifi jätettiin taustalle. Mukana on myös vähän kauhua, koska mielestäni kauhu on fantasian alalaji. Esillä on kuvituksia, kirjankansia ja sarjakuvia yli kahdenkymmenen vuoden aikaväliltä. Vanhin työ on vuodelta 1991 ja uusin viime vuodelta. Yritin antaa näyttelyyn mahdollisimman laajan kattauksen aiheesta.

IMG-20161207-WA0032

Miten päädyit sarjakuva- ja kuvitusalalle, ja opiskelitko sitä jossain?

Päädyin alalle jääräpäisestä intohimosta, sillä olen rakastanut sarjakuvia lapsesta saakka. On muistettava että ennen sarjakuvaan ei annettu Suomessa varsinaista koulutusta. Kävin Savonlinnan taidelukion, mutta sekin keskittyi lähinnä tekniseen piirtämiseen. Voisi siis sanoa, että olen itseoppinut. On hyvä, että nykyisin sarjakuvakoulutusta on paremmin tarjolla.

Millaisia sarjakuvia luit nuorempana? Mitkä tai ketkä ovat inspiroineet sinua?

Olen aika kaikkiruokainen sarjakuvien suhteen, mutta uran kannalta jotkut ovat olleet merkittävämpiä; esimerkiksi sellaiset 70-luvun kauhusarjakuvat kuin Shokki ja Frankenstein. Niistä huomasi, että ne eivät olleet lapsille tarkoitettuja, kuten suurin osa sarjakuvista siihen aikaan. Ne ovat jääneet minulle inspiraation lähteeksi tähän päivään saakka. Niissä oli esimerkiksi maalatut kansikuvat ja mustavalkoiset sarjakuvat, kuten monissa minunkin julkaisuissani. 

IMG-20161207-WA0033

Hiltunen on tehnyt kuvituksia muun muassa Peter Pan ja Conan -kirjoihin.

Olet aloittanut sarjakuvan tekemisen jo nuorena. Mitkä olivat ensimmäisiä sarjakuvaprojektejasi?

Olen piirtänyt oikeastaan koko pienen ikäni. Ala-asteella tein sarjakuvia kavereiden iloksi, yläasteella lähinnä omaksi ilokseni, ja lukiossa aloin lähetellä niitä lehtiin. Olin 18-vuotias lukiolainen kun esikoisalbumini Hysteria julkaistiin vuonna 1985. Se oli tarkoitettu kunnianosoitukseksi Shokki-lehdelle. Jälkeenpäin, kun ymmärsin mitä sana “hysteria” merkitsi, siitä tuli hieman huvittavakin juttu. Ennen Hysteriaa tein Slemmy-albumin, joka oli vielä selkeämpi viittaus Shokkiin. Siitä otettiin kuitenkin vain kaksi valokopiota, ja kumpikin on originaalin ohella hukkunut. Siinä on siis kokonainen albumillinen materiaalia kadonnut kuin mustaan aukkoon.

hirvikansi-web petri hiltunen

Väinämöinen-sarjakuvastrippisi ovat tuttuja sanomalehtien sivuilta, ja stripeistä on julkaistu lukuisia kokoelma-albumeja. Mistä sait idean alkaa piirtää Väinämöisestä humoristisia strippejä?

Vuonna 1995 tein Ontot kukkulat -nimistä kirjaa, joka on tummaa fantasiaa ja kauhua. Mietin silloin pitäisikö ottaa Kalevalan hahmoja mukaan tarinaan, mutta se olisi ollut tahattoman koomista. Ajattelin, että miksei Väinämöisen hahmoa voisi käyttää muualla ja tehdä siitä ihan tahallaan koomista. Tein ensimmäisen Väinämöinen-stripin iltalehden kuukauden kotimaiseksi, ja kokeilin siipiäni huumorin parissa. Väinämöisessä voi käsitellä ihan erilaisia aiheita kuin muissa sarjakuvissani, esimerkiksi politiikkaa. Pyrin kuitenkin tekemään sarjakuvasta ajattoman, enkä siksi ole maininnut esimerkiksi senhetkisiä poliitikkoja. Siksi niitä voi lukea vieläkin, sillä samat aiheet ovat edelleen läsnä.

Teet taiteesi pääosin traditionaalisin keinoin. Voisitko koskaan kuvitella siirtyväsi digitaaliseen piirtämiseen?

Kaiken mitä teen, teen käsin. Jälkikäsittelen töitä jonkin verran tietokoneella, koska varsinkin maalauksissa se on välttämätöntä. En koe painetta siirtyä digitaalisuuteen. Olen kuluttanut niin monta vuotta tullakseni hyväksi jossakin, joten miksi siirtyisin käyttämään jotain muuta välinettä. Pidän traditionaalisesta tyylistä myös siksi, että siitä jää jäljelle originaali. Jos tekisin työni digitaalisesti, niistä ei jäisi originaalia, ja tästäkin näyttelystä olisi tullut pelkkä printtinäyttely.

avajaiset-hiltunen-juliste

Graah!

Olet piirtänyt sarjakuvaa nuoresta saakka, ja sinulla on monia pitkäaikaisia hahmoja. Pitkäikäisin hahmosi Praedor syntyi jo vuonna 1985 ollessasi 17-vuotias. Koetko, että hahmoihin syntyy jonkinlainen tunneside?

Tottakai syntyy. Minusta ei olisi ok, jos sarjakuvapiirtäjällä ei olisi tunnesidettä hahmoihin. Mielenkiintoinen seikka on, että tein 80-luvun lopulla ja 90-luvun alussa Praedor-sarjakuvan hahmolle Ferronille kuolintarinan. Monelle fantasiakirjailijalle käy niin, että heidän kuolemansa jälkeen joku jatkaa hahmojen tarinaa. En siis tappanut hahmoa ilkeyttäni, vaan halusin tehdä tarinalle lopun. Rakastan kuitenkin kaikkia hahmojani, nehän ovat tavallaan kuin omia lapsia.

Kiitos haastattelusta, Petri!

Petri Hiltusen näyttely on vuoden loppuun esillä osoitteessa Porthaninkatu 9. 

14457381 1318272394863416 101708273564370343 n