"Piirtäminen kuin tanssia" – ajatuksia sarjakuvaopetuksesta

Sarjakuvakeskuksella aloittaa tänä syksynä uusi opetustiimi. Verna Kuutti, Jonna Kuitunen ja Hannele Richert vastaavat yhdessä lasten, nuorten ja aikuisten kurssien suunnittelusta ja opetusjärjestelyistä. Pyysin heitä kertomaan omista taustoistaan ja ajatuksistaan sarjakuvaopetuksen tiimoilta. 

jonna-verna-hannele-600

Jonna Kuitunen, Verna Kuutti ja Hannele Richert. 

Verna on valmistunut Tampereen yliopistolta ja hänen gradunsa käsitteli sarjakuvajournalismia. Sen jälkeen hän on tehnyt toimittajantöitä ja pitänyt koko ajan myös taiteellisen puolen mukana. Valmistuttuaan Verna oli Sarjakuvakeskuksella viestintäharjoittelussa ja myöhemmin opetti sarjakuvajournalismin ja dokumentaarisen sarjakuvan kursseilla. 

–Kiinnostuin opettamisesta niin että hain ja pääsin opiskelemaan kuvataideopettajaksi Aalto-yliopistoon.

Verna vastaa Vuosaaren sarjakuvapisteen opetuksesta ja kommunikaatiosta. Vuosaaressa halutaan jalkautua Itä-Helsinkiin ja samalla myös eriarvoisuuden torjuminen on tärkeää. Verna tekee myös omia sarjakuviaan, viimeksi pienlehden sarjakuvafestivaaleille.

IMG 0583

Verna Kuutti Jukkapalmun salaisuus -antologiassa.

Jonna on valmistunut Joensuusta muotoilijaksi ja hänkin on alun perin tullut Sarjakuvakeskukselle harjoitteluun. Sen jälkeen hän on opettanut useita kursseja ja työpajoja. Syksystä lähtien hän vastaa uusista Vantaan Vernissan ja Espoon Tapiolan sarjakuvapisteistä sekä muualle tilattavista kursseista. 

–Taiteilijana en ole mitään, Jonna vähättelee.

Hän on kuitenkin tehnyt paljon hauskoja sarjakuvia, joita julkaisee mm. blogissaan, Tumblrissa ja pienlehdissä. Yksikin strippi nousi suureksi Tumblr-hitiksi. Jonna tekee sarjakuvia, kuvituksia ja animaatioita. 

–Kaikkia niitä asioita joista olen unelmoinut pienenä – nyt kun teen niitä, se tuntuu jotenkin niin absurdilta. 

jonna-kuitunen

Kuva: Jonna Kuitunen

Hannele vastaa Sarjakuvakeskuksella olevista kursseista ja mm. seniorien kursseista. Hän kertoo tiestään sarjakuvaopettajaksi ja -taiteilijaksi.

–Olen lukion jälkeen opiskellut kuvallista viestintää kansanopistossa ja sitten olen tehnyt paljon erilaista duunarityötä. Yliopistolla opiskelin unkaria, muita kieliä ja kirjallisuutta. 

–Sarjakuvia olen tehnyt teinistä lähtien – vaivalloisesti, mutta sinnikkäästi. Olen haaveillut monesta erilaisesta taiteellisesta ammatista, ja kaikki haaveet ovat tuntuneet kaukaisilta. Yksi toisensa jälkeen haaveita on tippunut pois, kunnes sarjakuva jäi jäljelle. Koin sen myös matalan kynnyksen jutuksi – sitä voi tehdä itsekseen ilman että kukaan tulee arvostelemaan. Teinkin niitä monta vuotta salaa ja sitten päädyin julkaisemaan niitä Nettinartun kautta [aiemmin toiminut feministinen sarjakuvasivusto].

–Tutustuin sarjakuvantekijöihin ja päädyin pitämään kauhuissani muutaman sijaistunnin Sarjakuvakeskuksella. Kun olin jo pitänyt niitä muutaman vuoden, huomasin että aikuisia onkin aika kiva ja helppo opettaa. Ja kun sain omia lapsia, käsitin että lapset ei ole kauheita, vaan niillekin voi opettaa. Yli kolmekymppisenä sitten kävi tällainen ihmeellinen kukkaanpuhkeaminen! 

Hannele on julkaissut kolmikosta eniten sarjakuvia, viimeksi ilmestyi Asema Kustannuksen kautta pienlehti Tänä talvena eletään viime kesä. Ensi vuodeksi pitäisi olla tulossa uusi kokopitkä albumi. 

–Opettaminen tukee omaa tekemistä hienosti, koska kaikilta oppilailta oppii. 

hannele-richert

Uudesta pienjulkaisusta. Kuva: Hannele Richert

Ajatuksia OPETUKSESTA JA teemana RASISMIN VASTUSTAMInen

Opettajat toivovat että sekä lapset että aikuiset saisivat kursseilta itsevarmuutta tekemiseen, välineitä tarinankerrontaan, teknisiä valmiuksia ja tietoa sarjakuvaharrastamisen ja -julkaisemisen mahdollisuuksista.

–Toivon, että lapset lopettaisivat sanomasta ”en mä osaa piirtää”, miettii Jonna. –Ei heidän tarvitse mestareiksi tulla, vaan että löytäisivät vahvutensa. 

–Minullekin se matala kynnys, mistä Hannele puhui, on tärkeää, Verna sanoo. –Matala kynnys aloittaa, tehdä… sarjakuva on muutenkin hyvä media romuttaa sellaisia käsityksiä, että voidakseen tehdä taidetta pitäisi olla tosi taitava käsityöläinen. Sitähän voi oppia, ja enemmän on kyse työskentelymotivaatiosta. Tuntuu, että varsinkin aikuisilla usein oma rima on korkea. 

–Siihen liittyy monesti musertavia muistoja omilta kouluajoilta, Jonna arvelee. 

opetus-web3

Hannele on opettanut myös senioreita. Millaista se on?

–Se ei hirveästi poikkea aikuisten opettamisesta. Mutta varsinkin Kinaporin palvelukeskuksen ryhmä on yllättänyt minut siinä mielessä, että monet ovat tosi taitavia kuvallisella puolella, mutta sarjakuva ei ole niin tuttu väline kuin nuoremmille polville. Kestää aikansa, että nimenomaan om sarjakuvailmaisu alkaa löytyä. Ajan kuluessa oppilaat hahmottavat että se osaaminen, jota heillä saattaa olla vaikka maalaustaiteen tai käsityön puolelta, voisi olla sovellettavissa sarjakuvaan.

Kaikki miettivät, että iästä riippumatta kursseilla on tärkeä tutustuttaa hyvin erinäköisiin sarjakuviin. Tätä kautta oman ilmaisun mahdollisuudet alkavat hahmottua.

sarjakuvailmaisu-kuvitus

Kuva: Joonas Lehtimäki

–Ihmiset ovat lajina luontaisia tarinankertojia, Jonna sanoo.– Se, että me annetaan keinot niiden tarinoiden ilmaisemiseen kuvallisesti, auttaa vaikka ylittämään kielirajatkin. Esimerkiksi rasisminvastaisessa työssä tällainen on tärkeää.

Rasisminvastaisuus onkin yksi tämän vuoden teemoista opetuksesta.

–Siitä tulee pieni osa jokaista kurssia, kertoo Hannele. –Ainakin yhdellä kerralla se on aina näkyvä teema. Mietimme vielä vähän sitä, miten paketoimme tämän kaikista pienimmille.

–Se on tottakai kiinni jokapäiväisessä työskentelyssä – ei saa olla mitään rasistista tai vihan viljelyä, Jonna lisää. –Ei saa haukkua. Voi tehdä hauskaa ja mukavaa sarjakuvaa ilman, että siinä ruvetaan hakkaamaan kaveria.

–Sarjakuvaan kuuluu olennaisesti huumori, ja on ehkä vähän veteenpiirretty viiva, että milloin se on loukkaavaa, Verna arvelee. 

Hannele kertoo konkreettisen esimerkin opetustyöstä.

–Lastenkin kanssa sitä voi lähteä purkamaan. Keravan kuvataidekoulussa opettaessani esimerkiksi nuori tyttö kertoi rasistisen vitsin ja kysyi että onko tämä hauska. Lähtee sillä tavalla purkamaan sitä sitten kiihkottomasti: tässä on nämä ja nämä asiat, minkä takia tämä ei ole mun mielestä hauska. 

–Tasa-arvotyöhön liittyy myös se, että meidän kurssit on aika edullisia, eikä niihin tarvitse mitään kalliita materiaaleja. Kynällä ja paperilla pääsee aikaa pitkälle, Verna muistuttaa.

–Ja mielestäni ryhmissä on ollut tosi hyvä henki! On tullut tosi mielenkiintoisia keskusteluita. Eräs vanhempi opiskelija oli järkyttynyt siitä, millaista nykysarjakuva on eikä enää osata piirtää. Tämäkin toi kurssille hedelmällistä keskustelua ja itsekin joutui miettimään argumentteja!

kauhajoen-sarjissapinat-2014-7 web

Kuva: Antti Hintsa

KEHITYStÄ JA uusia JULKAISUJA

Yksi tavoite on myös saada sarjakuva taiteen perusopetuksen piiriin, ja perusopetuksen suunitelma otetaan tälläkin hetkellä laajasti huomioon opetuksen suunnittelussa. 

–Keskuksen kurssilla alkaa olla lapsia, jotka on käyneet kursseilla monta vuotta, Hannele kertoo. Ja kun katsoo taiteen perusopetuksen suunnnitelmaa, sellaiset sen tavoitteet kuten viiva, väri jne. ovat sellaisia joita on aika helppokin toteuttaa ja soveltaa sarjakuvaopetukseen.

–Lapset osoittavat kehitystä ja alkavat tuoda esimerkikisi kolmiuloitteisuutta käyttöön töissään hienosti, Jonna arvioi.

–Huomaa että on lapsia joista näkee että on ollut se viikoittainen, toistuva harjoitus, Hannele sanoo. –Jossain vaiheessa heillä saattaa olla sellaista, ehkä iän mukanaan tuomaa, vähättelyä että ”en osaa tehdä”, pitää vähän repiä omia töitä jne. Kuitenkin heillä on sellainen varmuus, että piirtäminen on kuin tanssimista. En ainakaan itse muista olleeni niin varma piirtäjä! Tekeminen on osaavaa ja spontaania.

Kaikki ovat sitä mieltä, että lasten ja nuorten kursseilla kasvaa tulevaisuuden huipputekijöitä. Myös aikuisten kursseilla on käynyt samoja ihmisiä eri vuosina, ja he ovat kehittyneet. Esimerkiksi Sarjakuvailmaisu on moniosainen kurssi, jonka aikana voi kehittää omaa tekemistä järjestelmällisesti.

piirtava-kasi-sarjakuvakeskus-web

Kuva: Anna Paukku Cruz

Kursseilla tehdään myös yhteisjulkaisuja, lopputöitä ja blogeja. Kursseilla ja avoimilla työpajoilla saattaa olla myös yhteisblogeja. 

–Lastenkursseilta on tarkoitus tehdä aina yhteisjulkaisu, Jonna kertoo. –Lapset saavat jotain konkreettista näytettävää vanhemmille, isovanhemmille, kavereille ja muille. Ja ehkä he itsekin innostuvat tekemään pienlehtiä!

–Aikuisilla olen yleensä pitänyt jotain lopputyötä kurssilla, sanoo Verna.

Hannele tekee aikuisten kurssien kanssa yhteisjulkaisulehtiä. –Ei sen tarvitse olla mikään mestariteos. On myös tosi kiva nähdä kurssilaisia vaikka Pienlehtitaivaassa myymässä omia juttujaan. 

On tarkoitus, että kurssilaiset saavat käsityksen, kuinka sarjakuvaa voi harrastaa aktiivisesti. 

–Pidän tärkeänä, että olisi linkki oikeaan maailmaan, ettei vaan tulla puuhastelemaan kerran viikossa, vaikka sekin on tietysti kivaa, Verna arvelee. –Oli julkaisu sitten vaikka blogi tai jotain muuta. Itse olen käynyt aikoinaan Sarjakuvailmaisun, jossa Mari Ahokoivu opetti. Siellä tehtiin juuri blogi. 

pienlehtitaivas-kurssilaiset

Ei saa! -pienlehti esitteli Sarjakuvailmaisu-kurssin töitä.

Kaikki kolme ovat innoissaan työstään. Mitä he haluavat vielä lisätä?

–Me kuunnellaan herkällä korvalla sitä, mitä ihmiset haluavat saada kursseilta, Verna sanoo.

Toivottuja kurssinaiheita voi siis aina ehdottaa. Vierailevia opettajia pystytään pyytämään opettajiksi, ja eri opettajilla on paljon erilaisia taitoja, kuten tussimaalausta tai tietokoneväritystä. Muutenkin kaikki palaute otetaan mielellään vastaan. 

Teksti ja valokuvat (paitsi kreditoidut): Aino Sutinen
Lisää syksyn kursseista: sarjakuvakeskus.fi/kurssit