Auf Wiedersehen – Sarjakuvan Saksa-vuosi lopuillaan

Vauhdikas Frankfurt-vuosi alkaa kääntyä kohti loppuaan ja on hyvä aika kääntyä katsomaan mitä tuli tehtyä. Sarjakuvan osalta erilaiset satelliittitapahtumat ja alan omat kanavat olivat ehkä se oleellisempi kohde, mutta kyllä vuoden aikana tuli esiteltyä Suomi-sarjakuvaa todella monipuolisesti. Saksalainen sarjakuvakenttä elää ja kehittyy huimaa vauhtia. Muutamassa vuodessa sarjakuvan asema on noussut aivan uudelle tasolle. Kolme keskeisintä syytä tälle ovat pitkäjännitteistä työtä tekevät kustantajat, kotimaisten tekijöiden uusi sukupolvi sekä toimittajien/median suhtautuminen sarjakuvaan. Kaikki nämä olivat myös merkittävässä asemassa esiteltäessä suomalaista sarjakuvaa tänä vuonna.

petteri tikkanenJotta sarjakuvaa voidaan esitellä jossain maassa, on tärkeää että sitä on tarjolla myös paikallisella kielellä. Tämän vuoksi päätimme jatkaa Finnish Comics Annual -sarjaa saksankielisellä laitoksella. Melkein heti päätöksen jälkeen saimme kirjan kustantajaksi kielialueen suurimman vaihtoehtokustantamon, berliiniläisen Reproduktin. Toinen suuri vaihtoehtokustantamo avant-verlag päätyi julkaisemaan Ville Tietäväisen ja Petteri Tikkasen kirjat. Enemmän keräilykorteistaan tunnettu kustantamo Panini julkaisi JP Ahosen ja KP Alareen Perkeroksen. Aikaisemmin saksaksi oli kirjoja julkaistu mm. Ville Rannalta, Marko Turuselta ja Tommi Musturilta. Kaksi ensin mainittua kustantamoa ovatkin olleet sarjakuvan uuden tulemisen keskiössä ja näyttäneet suuntaa muille.

Nyt vihdoin alkaa molemmille kustantamoille löytyä haastajia sekä uusien pienkustantamojen puolelta, että linjaansa tarkentaneiden suurempien kustantamojen taholta. Tällä hetkellä lähes jokaisella isommalla saksalaisella kustantamolla onkin oma Graphic Novel -linjansa ja julkaisuja tulee markkinoille kohtuullisen paljon. Myyntiluvut eivät kuitenkaan ole ainakaan vielä nousseet mediahuomion tasolle ja on kiinnostavaa nähdä mitä jo ihan lähitulevaisuudessa tapahtuu. Joka tapauksessa jo ensi vuonna on odotettavissa lisää suomalaisten tekijöiden käännöksiä ja toivottavasti saksalaisten julkaisujen vaikutus ylettyy myös lähialueille. Kiinnostusta pitkin Itä-Eurooppaa onkin ollut ja eiköhän sieltä ainakin jokunen kirja päädy julkaistuksi.

Saksalaisen sarjakuvamaailman muutos kulminoituu ennen muuta omien taiteilijoiden esiinmarssiin. Saksalaiset sarjakuvakoulut tuottavat jatkuvasti uusia mielenkiintoisia tekijöitä ja vanhatkin tekijät saavat uusia mahdollisuuksia esitellä töitään. Uusien tekijöiden myötä tulee myös uusia ajatuksia, tapahtumia, kustantamoja ja ihan yksinkertaisesti lisää ihmisiä taidemuodon pariin. Omasta kulttuuripohjasta kumpuavat tarinat kiinnostavat usein enemmän kuin tuontitavara ja tukevan pohjan kannalta omat tekijät ovat ensiarvoisen tärkeä asia. Hyvänä esimerkkinä voisi olla tämän syksyn puhutuin teos, itäberliiniläisen Mawilin Kinderland, joka on omaelämäkerrallinen teos elämästä muurin itäpuolella. Mawil on pitkän linjan tekijä, mutta on saanut valtakunnallista huomiota osakseen vasta nyt. Kirja onkin ollut ehdokkaana moniin palkintoihin, joihin sarjakuvalla ei aikaisemmin ole ollut mahdollisuutta. Toivottavasti se ja muita saksalaisia kirjoja saadaan lähitulevaisuudessa tarjolle myös suomeksi.

vilel tietäväinen unsichtbare hände

Näytteet Petteri Tikkasen Blitzkrieg der Liebe -albumista ja Ville Tietäväisen Unsichtbare Händestä.

Vuonna 2014 on suomalainen sarjakuva saanut enemmän mediahuomiota Saksassa kuin Suomessa. Varsinkin Ville Tietäväisen Unsichtbare Hände ja sarjakuvan saama valtiontuki ovat olleet suosittuja aiheita. Artikkelit ovat olleet pitkiä ja syväluotaavia, ja toimittajat ovat keskimäärin olleet hyvin perehtyneitä aiheeseen. Sama pätee myös erilaisiin julkisiin keskustelutilaisuuksiin, jotka vuoden aikana keräsivät täysiä saleja ympäri Saksan. Sarjakuvaan suhtaudutaan Saksassa huomattavasti vakavammin kuin Suomessa, hyvässä ja pahassa. Tietty tiukkapipoisuus saattaa välillä ihmetyttää huumoriin tottuneita suomalaisia. Jopa vakavimmissakin suomalaisissa sarjakuvissa on huumori aina läsnä, tätä samaa ei voi sanoa saksalaisten virkaveljien töistä.

Vuoden tärkeimpänä antina pidän itse kuitenkin suomalaisen ja saksalaisen sarjakuvakentän verkostoitumista ja yhteistyötä. Sillä tulee olemaan pitkäkestoisia vaikutuksia molemmissa maissa. Suomalainen kenttä on näyttänyt saksalaiselle esimerkkiä monella tavalla ja Sarjakuvakeskuksella onkin käyty ahkerasti tutustumassa. Helsingin sarjakuvafestivaalit on kansainvälisesti tunnettu tapahtuma ja vieraita Saksasta saapuu joka vuosi enemmän. Kuti-lehden saksankielinen numero levisi laajasti ympäri saksankielistä aluetta. Samalla pääsimme seuraamaan aitiopaikalta sarjakuvan ilosanoman etenemistä monella tasolla, osaksi kirjallisuustalojen ohjelmaa ja kohti tunnustettua asemaa.

Omia vuoden kohokohtia riitti yllin kyllin ja kiitos kaikille hankkeisiin osallistuneille. Näyttelyitä ja muita tapahtumia riitti jokaiselle kuukaudelle. Tässä kuvina muutama nosto vuoden projekteista.

Vorwärts und bis zum nächsten Mal,

Kalle

kuti-nayttely1

Kuti-näyttely Leipzigin Millionaires Club -sarjakuvafestivaalilla.

fumetto

 Mari Ahokoivu maalaamassa seinää Sveitsin Luzernin Fumetto-festivaalin Pop Up Comics Center -tapahtumassa.

mika lietzen erlangen

Mika Lietzénin töitä Erlangenin Comic-Salonin Suomi-näyttelyssä.

hampuri

Comic Atlas Finnland -näyttely Hampurin sarjakuvafestivaalilla.

frankfurt

Christian Maiwald haastattelee Terhi Ekebomia, Kalle Hakkolaa ja Tommi Musturia Frankfurtin kirjamessuilla.

Teksti: Kalle Hakkola 
Valokuvat: Kalle Hakkola, Aino Sutinen, Mika Lietzén