Hyi, homoa! Team Pärvelö mangan ja suomalaisuuden jäljillä

Japanilaisesta mangaperinteestä ammentava sarjakuvatyöryhmä Team Pärvelö koostuu neljästä nuoresta naisesta: Hanna-Pirita (HP) Lehkonen (25), Susanna (Suspu) Nousiainen (19), Laura Haapamäki (24) ja Raakel Hokkanen (25). Ryhmä on työskennellyt tällä nimellä vuodesta 2006.

Ryhmä on tuonut Helsingin Sarjakuvakeskuksen näyttelyyn joukon originaalipiirroksia uudesta “Hyi, homoa!” -albumistaan, johon voi tutustua paikan päällä. Näyttelyn avajaiset pidettiin Galleria Sarjakuvakeskuksella maanantaina 3.12. ja näyttely on avoinna 5.1. saakka.

Homoseksuaalisuus on vilahtanut yhtenä osittaisteemana ryhmän jäsenten aiemmassa tuotannossa; tämänkertaisessa julkaisussa se on kokoavana teemana suomalaisen kulttuurin ohella. Tarkemmin aiheena on nimenomaan miestenvälinen homoseksuaalisuus naisten kuvaamana.

Albumin lopussa olevan Maria Sundqvistin artikkelin mukaan mieshomoeroottinen sarjakuva Japanissa voidaan jakaa yaoi ja bara mangaan, joista jälkimmäinen on eroottisesti suoraviivaisempaa ja suunnattu homoseksuaalisille mieslukijoille. Yaoi mangassa sen sijaan eroottisia tai romanttisia miestarinoita kirjoitetaan ja kuvitetaan naisten luettavaksi.

Avajaistilaisuudessa paikalla ovat neljän hengen tiimistä Raakel, Hanna-Pirita ja Suspu (kuva oik.). Laura, joka asuu Rovaniemellä saakka ei ole päässyt tulemaan.

Nimi Pärvelö tulee ryhmän maskotista – vanhan mainospöllön näköisestä pienestä sinisestä oliosta, jonka syntyhistoria palautuu laajemman joukon keskiseen roolipeliharrastukseen, noin vuoteen 2005. Yhdeksi uudeksi pelihahmoksi keksittiin tällainen “sininen liimaklöntti, typerä eläin.”

Alunperin koko peliporukan piti ryhtyä tekemään sarjakuvaa yhteisvoimin, mutta projektista jäivät pois muut paitsi tämä nelikko. Vanhasta porukasta Tarmo Korpela on kuitenkin tehnyt tietokonepelejä yhteistyönä Lauran kanssa.

HP on tiimin projektinjohtaja, Suspu ja Laura hoitavat taiton ja graafisen suunnittelun ja Raakel piirtää juttuja ja käsikirjoittaa. Kaikki tekijät kirjoittavat omat juttunsa, vaikka suurelta osin työskennellään aivoriihenä.

“Hyi, homoa!” on tiimin kolmas yhteisjulkaisu, joka käsittelee miesten välistä kanssakäymistä etupäässä nuorten naistaiteilijoiden kertomana ja kuvittamana (miestaiteilijoitakin on mukana yksi). Albumi on ensimmäinen, johon ryhmä kutsui mukaan joukon ulkopuolisia taiteilijoita. Kaikkiaan seitsemästätoista tekijästä neljätoista on tuonut teosoriginaalejaan näytteille.

Ensimmäinen ryhmän nimissä julkaistu albumi oli “joku kokeilusarjakuva jossa oli yksi homoritarina mukana” ja johon ryhmän uusin jäsen Suspu ei vielä osallistunut. Sitä seurasi pohjanmaalaisittain väännetyllä nimellä “Ka! Lyhäreitä!” kyhätty kooste “monenmoisia tarinoita”: seikkailukomedia, strippejä sekä Suspun homojuttu.

Mieshomoseksuaalisuuden teema tulee esille myös aiemmin julkaistussa “TentaLove” -tarinassa (kuvitusta alla), jossa HP:n ja Suspun yhteiset hahmot esiintyvät Suspun käsikirjoituksella ja kuvituksella.

HP kertoo, että “ystäväpiireissä on paljon queer-ihmisiä, ja asioista keskustellaan paljon.” Suspun mielestä tavoitteena pitäisi olla, “ettei homo- tai queer-asiat olis mikään iso juttu kenellekään.”

Yhteistä identiteettiä ryhmällä ei välttämättä ole, mutta Laura on “ainut joka on selkeästi hetero – ehkä…”

Japanissa yaoi mangan mieshomokuvaston pääasiallisena kohderyhmänä ovat heteronaiset; mieleen tulee pakostakin jokin analogia länsimaissa heteromieskatsojille suunnattuun lesbopornografiaan. HP:n mukaan tässä on “suora yhteys.” Suspu jatkaa, että “sekään ei ole aivan lineaarista. Monet lesbot tykkäävät yaoista tai barasta.”

Bara manga on yleensä suunnattu avoimesti homoseksuaalisille miehille. Raakelin mukaan oma genrensä on myös yuria eli lesbomanga, joka sisältää draamaa ja “joskus hienotunteisia pornokohtauksia.”

Suspun mukaan yaoissa hallitsevana on “ällö söpö fiilis” mutta keskeinen sisältö saattaa kuvata loliconin tavoin selviä hyväksikäyttötapauksia, joissa esimerkiksi opettaja tai muu vanhempi auktoriteettihahmo viettelee nuoren ja viattoman pojan. Barassa sen sijaan osapuolet voivat yleisemmin olla oikeasti rakastuneita.

Albumin lähtökohtana sen suunnitteluvaiheessa oli tehdä yaoi mangan parodiaa, mutta tiimin vaikutteet ovat laajemmin koko mangaperinteessä. “Mun ja Raakelin piirrostyylissä on vaikutteita bara-mangasta,” HP toteaa. Raakel täydentää “…tai supersankarisarjakuvasta.”

Raakelin mukaan albumista rupesi tulemaan oma asiansa, kun aluksi piti olla parodiaa nimenomaan yaoi mangan vakiokliseistä ja näiden kliseiden korjaamista. “Lopulta haluttiin tehdä omanlaisensa romanttinen tarinakokoelma niillekin, joita manga ei kiinnosta. Siksi suomalaisuus nousi yhdeksi kokoavaksi aiheeksi.”

Suspu kertoo, että yksi mangan vakiokliseistä on ollut, että “suomalaisetkin piirtäjät kuvaavat hahmonsa Japanissa.” Tämä klisee ainakin rikkoutuu albumissa, jonka jokainen tarina sijoittuu Suomeen.

Suomalaiset perinneikonit tulkitaan samalla lahjakkaasti uudelleen. Väinämöisen havittelema Aino-neiti onkin naisen salapuvussa oleva Eino. Joulupukki elää kulissiavioliitossa ja vikittelee nuoria tonttupoikia.

Japanilaiset tekevät paljon omakustannelehtiä ja ryhmätyö on huomattavasti yleisempää kuin täällä. HP:n mukaan “Japanissa ryhmät jotka tekee niitä on tosi suosittuja.” Suspu toteaa, että lännessä omakustanteet ovat yleensä “taidesarjakuvaa” toisin kuin Japanissa. “Mä halusin tehdä nimenomaan omakustannettua viihdesarjakuvaa.”

Tiimityö pääsee vieläkin laajemmassa mittakaavassa oikeuksiinsa, kun Team Pärvelö julkaisee tulossa olevan Tampere Kuplii -tapahtumaan yhteydessä kymmenen uuden taiteilijan projektin. Oleellisena kriteerinä osanottajille oli, ettei heillä ollut aiempia julkaisuja. “Pistettiin nettisivuille hakulomake, valkattiin hyvät ideat.”

Team Pärvelön aiempaan tuotantoon ja ajankohtaiseen esiintymisaikatauluun voi tutustua heidän kotisivuillaan (http://www.teamparvelo.com/).

 

Hyi, homoa! -näyttely Galleria Sarjakuvakeskuksessa 5.1.2013 saakka

 

Teksti ja haastattelu: Janne Vainio