Kirjaverstaalla kukoistaa taiteilijoiden ja kirjakauppojen yhteistyö

Kirjaverstas ottaa myös vastaan ideoita uusista tapahtumista tai toiminnoista.

Teksti ja kuvat: Roosa Soivuori

Teurastamolla sijaitseva Kirjaverstas (Työpajankatu 2 R4, Kellohallia vastapäätä) aloitti toimintansa jo ennen joulua, mutta virallisia avajaisia vietettiin tammikuun 27. päivä. Kirjaverstas on Sarjakuvakeskuksen, Kuvittajat ry:n sekä Toukka Lastenkirjakioskin ja Nide-kirjakaupan yhteinen tila. Kirjakaupan lisäksi verstaalla järjestetään kursseja ja tapahtumia. Sarjakuvakeskuksen aikuisten kurssit ja Lasten lauantait ovat muuttaneet tänne.

Kirjaverstas-kuva1

Kirjaverstas-kuva10

Kirjaverstaan kauppa on avoinna tiistaista lauantaihin.

Kirjaverstas-kuva2

Avajaisissa puheensa pitivät Toukka-lastenkirjakioskin Leena Virtanen, Nide-kirjakaupan Terhi Jääskeläinen, Kuvittajat ry:n varapuheenjohtaja Minna Ainoa sekä Sarjakuvakeskuksen Hannele Richert.

Avajaiset alkoivat kutsuvierastilaisuudella, puheilla ja mitalien jakamisella.  Kuvittaja Maarit Inbarille jaettiin Tasavallan presidentin myöntämä Suomen Leijonan ritarimerkki. Samalla juhlistettiin kuvittaja Virpi Talvitien saamaa Suomen Leijonan Pro Finlandia-mitalia. Palkinnot jakoi Kuvittajat ry:n toiminnanjohtaja Heli Halme, jota haastattelimme järjestön tiimoilta.

"Olemme ammattikuvittajien järjestö, ja meillä on tällä hetkellä noin 400 jäsentä. Järjestömme jakaa kuvittajille apurahoja ja palkintoja, järjestää näyttelyitä, tapahtumia sekä ammattikoulutusta kuvittajien aseman parantamiseksi. Lisäksi Kuvittaja-lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa", Halme kertoo.

Kirjaverstas-kuva3 Kirjaverstas-kuva4

Pitkän uran tehnyt kuvittaja Maarit Inbar sai Tasavallan presidentin myöntämän Suomen Leijonan ritarimerkin. Merkin kiinnitti Heli Halme. Seuraavassa kuvassa: muun muassa Maukka ja Väykkä-kirjasarjan kuvittamisesta tunnettu Virpi Talvitie sai Suomen Leijonan Pro Finlandia-mitalin.

Kuvittajat on ollut olemassa jo 15 vuotta, ja järjestö viettää nyt juhlavuottaan. Halme näkee Kuvittajien ja Kirjaverstaan muiden toimijoiden välillä luonnollisen yhteyden.

"Iso osa kuvittajista on lastenkirjojen tekijöitä, joten Kuvittajat ovat luonnollisesti yhteydessä esimerkiksi Toukka-kirjakauppaan. Myös sarjakuva on kuvittajille hyvin läheinen, ehkä läheisin kaikista taiteenaloista", hän pohtii.

"Kirjaverstaalle on suunnitteilla paljon yhteistä toimintaa. Sarjakuvakeskuksen kanssa olemme suunnitelleet yhteisiä koulutuksia. Suunnitteilla on myös järjestää markkinointikoulutusta kuvittajille. Kesällä ajattelimme järjestää kaikkien yhteiset lastenkirjafestivaalit Teurastamolla. Uskon, että ala menee eteenpäin jos toimimme enemmän yhdessä. Yhteistyöllä saamme ihan uutta imua alalle."

Kirjaverstas-kuva5

Toukka-yhdistyksen puheenjohtaja Leena Virtanen vastaa Kirjaverstaalla Toukka-lastenkirjakioskista. Hän muistelee putiikin historiaa: "Vuoden 2013 syksyllä pidimme naisporukalla pop-up-kauppaa Annantalolla. Ajatuksena oli myydä vanhempia lastenkirjoja, jotka eivät enää pääse myyntiin muihin kirjakauppoihin. Kaivelimme varastoja ja haalimme kirjoja kasaan myymäläämme varten. Kirjoja on edelleen iso varasto."

Kirjaverstas-kuva6Annantalon pop-upin jälkeen Toukalla oli toinen pieni pop-up-kauppa Kalliossa, jonka jälkeen se sai pienen kivijalkatilan Fleminginkadulta. Lastenkirjakioski on myös kulkenut kesäisin pyörillä, kun kirjoja on myyty maakunnissa vanhasta pakettiautosta käsin. Nykyisin lastenkirjakioski toimii Kirjaverstaalla. Kaupan lisäksi Toukka on myös pieni yhdistys hallituksineen.

"Kauppamme ideana, sen lisäksi että valikoima on hyvä, on että osaamme kertoa myymistämme kirjoista. Ihmiset tulevat usein kyselemään että millainen kirja olisi sopiva johonkin tilanteeseen. Helsingissä ei ole muuta lastenkirjakauppaa. Aika monissa muissa Euroopan pääkaupungeissa on lastenkirjakauppa," Virtanen kertoo.

Toukka myi kirjoja, kortteja ja lastenkirjakuvittajien töitä. Kuvittajat saavat tuoda omia originaali- ja printtitöitään myyntiin. 

"Teurastamolla voisi järjestää myös pienimuotoisia näyttelyitä. Verstaalla voisi olla muitakin ei-kaupallisia toimijoita, jotka toisivat tänne omia ideoitaan", Virtanen pohtii.

Myös Sarjakuvakeskuksen tuotteita on myynnissä Kirjaverstaan kaupassa. Hyllystä löytyy sarjakuvia, pienlehtiä, paitoja, kasseja ja paljon muuta. Sarjakuvakeskus järjestää verstaalla viikoittaisia kursseja ja perinteisen lasten lauantain kerran kuukaudessa. Kirjaverstaalle voi myös hakea järjestämään oman tapahtumansa.

Keväällä on tiedossa muun muassa lastenohjelmaa lauantaipäiville. Seuraava Sarjakuvakeskuksen järjestämä Lasten lauantai on 25.2. klo 12–16. Croquis tiistaisin klo 19. Tervetuloa!

Ota yhteyttä! Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

facebook.com/kirjaverstas

Kirjaverstaan kauppa on auki tiistaista perjantaihin kello 12-17 ja lauantaisin 12-16.

Tutustu Kirjaverstaan väkeen Sarjakuvakeskuksen lisäksi täällä: 
toukka.fi
nidekauppa.fi
kuvittajat.fi

Kirjaverstas-kuva8

Verstaalla on runsas valikoima sarjakuvia, pienlehtiä ja kortteja.

Kirjaverstas-kuva9

kirjaverstas-teurastamo-helsinki-web

Viimeinen valokuva: Henry Söderlund

"Mitä sä täällä teet?" Sarjakuvakirja kuvittaa Suomeen muuttaneiden rankkojakin tarinoita

Teksti ja kuvat: Aino Sutinen

Mitä sä täällä teet? – Tarinoita maahantulosta on sarjakuva-antologia, johon on piirretty Suomeen (ja myös Ruotsiin) muuttaneiden ihmisten tositarinoita. Mukana on niin pakolaisia kuin rakkauden perässä muuttaneita länsimaalaisia. Kirjan on toimittanut Hannele Richert.

Kirjassa ja Sarjakuvakeskuksella helmikuun ajan esillä olevassa näyttelyssä ovat mukana sarjakuvataiteilijat Annukka Mäkijärvi, Milla Paloniemi, Reetta Laitinen, Henri Gylander, Otso Höglund, Aino Sutinen, Suvi Tirronen, Filippa Hella, Henna Räsänen, Mari Ahokoivu, Tuukka Teponoja, Olli Hietala, Antti Kyrö, Juliacks ja Warda Ahmed. 

Kuinka kirja syntyi? Haastattelin muita tekijöitä näyttelyn avajaisissa.

REETTA ja MIGUEL

Reetta Laitinen piirsi chileläisen Miguelin tarinan. Hän tuli Suomeen jo 70-luvulla.

Hei Reetta! Kuinka sait tarinan piirrettäväksesi?

– En haastatellut häntä itse, vaan Hannele haastatteli. Tapasin hänet ekan kerran vasta kirjan julkkareissa.

reetta-laitinen-sarjakuvakeskus

Oliko hän sellainen kuin ajattelit? Saitko palautetta?

– Joo. Ja kyllä hän tuntui tykkäävään. 

Kuinka teit sarjakuvaa?

– Etsin Kansan Arkistosta Suomi-Chile-seuran arkistoja. Ensimmäisessä kuvassa ollaan puun juurella. Arkistosta löytyi myös rauhankyyhkyjä. Otin visuaalista vaikutetta tällaisista 70-luvun julisteista ja flaiereista, ja kuuntelin Victor Jaran musiikkia. Pääsin Chile-tunnelmaan. 

Mitä ajattelet kirjasta?

– Mielestäni tämä osuu aika hyvin ajankohtaisen keskustelun saumaan. Toivottavasti se löytää yleisönsä.

reetta-laitinen

OTSO ja Ali

Otso Höglund piirsi nuoren afganistanilaisen Alin tarinan. Ali matkusti vaikean matkan läpi Euroopan, mutta ei lopulta saanut oleskelupaikkaa Suomesta.

Hei Otso! Kuinka sarjakuva syntyi?

– Ei, en ollut itse yhteydessä, vaan sain vain tarinan itselleni. Sain vapaat kädet tarinan kertomiseen, sivumäärä oli määrätty. Hannele oli Aliin yhteydessä ja minulla ei ollut hänestä valokuvaa tai mitään. 

Tekikö tarina vaikutuksen?

– Kyllä, se oli tosi mielenkiintoinen. Siinä oli paljon kohtia joissa tuli olo, että hän jätti joitain asoita kertomatta mitä olisi ollut mielenkiintoista tietää. Mutta voi hyvin kuvitella että tuossa tilanteessa oleva ihminen vähän valikoi, mitä haluaa paljastaa koko prosessista. 

otso-hoglund-sarjakuvakeskus

– Se oli tosi monipolvinen tarina jossa tapahtui paljon. Siitä olisi saanut pidemmänkin tarinan aikaiseksi, viipyilyä ei ole paljon. Tarina oli aika vakava, myös se mihin se päätyi. 

– En tiedä, kuinka hänelle kävi myöhemmin. Siinä vaiheessa kun sain tarinan, hän oli päätynyt takaisin puolalaiseen vastaanottokeskukseen. Stoori meni kyllä ihon alle, siitä kiinnostui. 

Miten sarjakuvan piirtämisen prosessi meni muuten?

– Kun rupesin tekemään tätä, siirryin paperille piirtämisestä suoraan tietokoneelle piirtämiseen. Jos tarkkaan katsoo, näkee mitkä osat on piirretty paperille ja mitkä ei. Kokonaisuutena olen lopputulokseen tyytyväinen. 

– Tämä herätti kiinnostuksen näihin juttuihin muutenkin. En aiemmin ollut kuuullut sellaisesta ryhmästä kuin hazarat. He ovat alkuperämaassaan Afganistanissa syrjitty ryhmä, tai kansa. 

otso-hoglund

HANNELE richert toimitti kirjan

Hei Hannele! Mistä tämä projekti lähti?

– Kahdesta asiasta: kaverini Warda kertoi sarjakuvakurssilla oman muistonsa sodan jaloista lähtemisestä –sarjakuvamuodossa. Myöhemmin toisen antologian julkkareissa aloin puhua sellaisesta kokonaisuudesta missä voisi olla enemmänkin tarinoita. Reija Sann taisi ehdottaa evakkotarinaa. 

– Aloin kysyä piirtäjiltä, kiinnostaako heitä ja mietin mistä voisi saada ihmisiä kertomaan tarinansa. Sitten ryhdyttiin toimeen! Kyselin omia tuttavia ja puolituttuja mukaan projektiin, esimerkiksi ravintoloista missä käyn. Moni ehdotti vanhempiensa tai tuttaviensa tarinoita. Otin myös yhteyttä Vapaa liikkuvuus -verkostoon ja Helinä Rautavaaran museoon.

hannele-richert

Oletko tyytyväinen kirjaan?

– Olen! Mutta tämä ei ole oikeastaan minun kirjani, vaan jotain muuta. Arvostan tosi paljon ihmisiä jotka ovat halunneet jakaa kokemuksensa, sellaisia jollaisia ei ole ihan jokaisella. 

Mikä tarinoista teki eniten vaikutuksen?

– Kyllä ne on ne rankimmat tarinat, joita olen itse ollut haastattelemassa, kuten Otson piirtämä Ali, jota haastattelin Skypen avustuksella. Asioille on vaikea tehdä kuitenkaan mitään. Toinen oli nuori Roda Somaliasta, hänellä oli mennyt Suomen päässä huonosti ja ikäviä kokemuksia oli kertynyt monelta vuodelta.

– Tästä tuli paljon enemmän kuin vain sarjakuva! Mietin paljon omaa rooliani ja kuinka voisin auttaa. Mietin että olisi kiva pitää yhteyttä, mutta tässä on niin paljon porukkaa mukana että se ei ole mahdollista. 

– Onneksi Rodalla menee nykyään hyvin.

roda

Somalialaisen Rodan piirsi Antti Kyrö.

Onko prosessi ollut rankka?

– On, mutta ihan hyvälläkin tavalla. Aavistin sen, että tässä mennään alueilla jotka eivät ole ihan helppoja. Olen saanut uusiin ihmisiin aidon yhteyden ja se on hieno juttu, ei ole minulle itsestäänselvää. 

mita-sa-taalla-teet-kansiOletko saanut palautetta kirjasta?

– Joo. Yksi oli vihainen palaute, sinne oli jäänyt asiavirhe, joka meni toisella sivulla oikein ja toisella väärin: että evakot olisivat muuttaneet Suomeen. Kun he muuttivat Suomen sisällä. 

Tätä on käytetty kouluissa ja Sarjakuvakeskuksen pitämissä sarjakuvapajoissa materiaalina. Miten se on otettu vastaan?

– Oppilaat ovat tykänneet kyllä. Tuntuu että on ollut paljon sanottavaa ja tämä antaa kanavan puhua aiheesta ja monistakin aiheista. 

Hannele kertoo myös, että kirjan alaotsikossa on puhuttu maahantulosta, koska "maahanmuuttaja" tuntuu olevan tällä hetkellä latautunut sana. Sitten hän miettii, että ei se ehkä olekaan niin vaikea sana.

Näyttely Sarjakuvakeskuksella sarjakuvan ja kuvitustaiteen galleriassa (Porthaninkatu 9, Helsingin Kalliossa) 2.2.–25.2.2017. Kirjan on toimittanut Into Kustannus / Voima ja sitä on saatavilla Turun Sarjakuvakaupalta ja Kirjaverstaalta 20,00 € hintaan.

Lisätietoa näyttelystä.

mita-sa-taalla-teet-tarinoita-maahantulosta

Petri Hiltunen: "Päädyin sarjakuvataiteilijaksi jääräpäisestä intohimosta"

Teksti ja kuvat: Roosa Soivuori

Sarjakuvakeskuksen / Suomen sarjakuvaseuran, Turun Sarjakuvakaupan ja Kuvittajien uudet tilat Porthaninkadulla Kalliossa avautuivat kävijöille marraskuun lopulla. Samalla avattiin Petri Hiltusen Koukussa taikaan -näyttely, joka esittelee hänen fantasia-aiheisia töitään vuosien varrelta. Hiltunen on helsinkiläinen sarjakuvapiirtäjä, kuvittaja ja käsikirjoittaja. Haastattelimme Hiltusta näyttelyn avajaisissa.

Koukussa taikaan -näyttelysi avasi uuden sarjakuva- ja kuvitusgallerian. Millaisia töitä näyttelyyn valikoitui?

Etupäässä näyttelyyn valikoitui fantasia- ja myyttiaiheisia töitä, ja scifi jätettiin taustalle. Mukana on myös vähän kauhua, koska mielestäni kauhu on fantasian alalaji. Esillä on kuvituksia, kirjankansia ja sarjakuvia yli kahdenkymmenen vuoden aikaväliltä. Vanhin työ on vuodelta 1991 ja uusin viime vuodelta. Yritin antaa näyttelyyn mahdollisimman laajan kattauksen aiheesta.

IMG-20161207-WA0032

Miten päädyit sarjakuva- ja kuvitusalalle, ja opiskelitko sitä jossain?

Päädyin alalle jääräpäisestä intohimosta, sillä olen rakastanut sarjakuvia lapsesta saakka. On muistettava että ennen sarjakuvaan ei annettu Suomessa varsinaista koulutusta. Kävin Savonlinnan taidelukion, mutta sekin keskittyi lähinnä tekniseen piirtämiseen. Voisi siis sanoa, että olen itseoppinut. On hyvä, että nykyisin sarjakuvakoulutusta on paremmin tarjolla.

Millaisia sarjakuvia luit nuorempana? Mitkä tai ketkä ovat inspiroineet sinua?

Olen aika kaikkiruokainen sarjakuvien suhteen, mutta uran kannalta jotkut ovat olleet merkittävämpiä; esimerkiksi sellaiset 70-luvun kauhusarjakuvat kuin Shokki ja Frankenstein. Niistä huomasi, että ne eivät olleet lapsille tarkoitettuja, kuten suurin osa sarjakuvista siihen aikaan. Ne ovat jääneet minulle inspiraation lähteeksi tähän päivään saakka. Niissä oli esimerkiksi maalatut kansikuvat ja mustavalkoiset sarjakuvat, kuten monissa minunkin julkaisuissani. 

IMG-20161207-WA0033

Hiltunen on tehnyt kuvituksia muun muassa Peter Pan ja Conan -kirjoihin.

Olet aloittanut sarjakuvan tekemisen jo nuorena. Mitkä olivat ensimmäisiä sarjakuvaprojektejasi?

Olen piirtänyt oikeastaan koko pienen ikäni. Ala-asteella tein sarjakuvia kavereiden iloksi, yläasteella lähinnä omaksi ilokseni, ja lukiossa aloin lähetellä niitä lehtiin. Olin 18-vuotias lukiolainen kun esikoisalbumini Hysteria julkaistiin vuonna 1985. Se oli tarkoitettu kunnianosoitukseksi Shokki-lehdelle. Jälkeenpäin, kun ymmärsin mitä sana "hysteria" merkitsi, siitä tuli hieman huvittavakin juttu. Ennen Hysteriaa tein Slemmy-albumin, joka oli vielä selkeämpi viittaus Shokkiin. Siitä otettiin kuitenkin vain kaksi valokopiota, ja kumpikin on originaalin ohella hukkunut. Siinä on siis kokonainen albumillinen materiaalia kadonnut kuin mustaan aukkoon.

hirvikansi-web petri hiltunen

Väinämöinen-sarjakuvastrippisi ovat tuttuja sanomalehtien sivuilta, ja stripeistä on julkaistu lukuisia kokoelma-albumeja. Mistä sait idean alkaa piirtää Väinämöisestä humoristisia strippejä?

Vuonna 1995 tein Ontot kukkulat -nimistä kirjaa, joka on tummaa fantasiaa ja kauhua. Mietin silloin pitäisikö ottaa Kalevalan hahmoja mukaan tarinaan, mutta se olisi ollut tahattoman koomista. Ajattelin, että miksei Väinämöisen hahmoa voisi käyttää muualla ja tehdä siitä ihan tahallaan koomista. Tein ensimmäisen Väinämöinen-stripin iltalehden kuukauden kotimaiseksi, ja kokeilin siipiäni huumorin parissa. Väinämöisessä voi käsitellä ihan erilaisia aiheita kuin muissa sarjakuvissani, esimerkiksi politiikkaa. Pyrin kuitenkin tekemään sarjakuvasta ajattoman, enkä siksi ole maininnut esimerkiksi senhetkisiä poliitikkoja. Siksi niitä voi lukea vieläkin, sillä samat aiheet ovat edelleen läsnä.

Teet taiteesi pääosin traditionaalisin keinoin. Voisitko koskaan kuvitella siirtyväsi digitaaliseen piirtämiseen?

Kaiken mitä teen, teen käsin. Jälkikäsittelen töitä jonkin verran tietokoneella, koska varsinkin maalauksissa se on välttämätöntä. En koe painetta siirtyä digitaalisuuteen. Olen kuluttanut niin monta vuotta tullakseni hyväksi jossakin, joten miksi siirtyisin käyttämään jotain muuta välinettä. Pidän traditionaalisesta tyylistä myös siksi, että siitä jää jäljelle originaali. Jos tekisin työni digitaalisesti, niistä ei jäisi originaalia, ja tästäkin näyttelystä olisi tullut pelkkä printtinäyttely.

avajaiset-hiltunen-juliste

Graah!

Olet piirtänyt sarjakuvaa nuoresta saakka, ja sinulla on monia pitkäaikaisia hahmoja. Pitkäikäisin hahmosi Praedor syntyi jo vuonna 1985 ollessasi 17-vuotias. Koetko, että hahmoihin syntyy jonkinlainen tunneside?

Tottakai syntyy. Minusta ei olisi ok, jos sarjakuvapiirtäjällä ei olisi tunnesidettä hahmoihin. Mielenkiintoinen seikka on, että tein 80-luvun lopulla ja 90-luvun alussa Praedor-sarjakuvan hahmolle Ferronille kuolintarinan. Monelle fantasiakirjailijalle käy niin, että heidän kuolemansa jälkeen joku jatkaa hahmojen tarinaa. En siis tappanut hahmoa ilkeyttäni, vaan halusin tehdä tarinalle lopun. Rakastan kuitenkin kaikkia hahmojani, nehän ovat tavallaan kuin omia lapsia.

Kiitos haastattelusta, Petri!

Petri Hiltusen näyttely on vuoden loppuun esillä osoitteessa Porthaninkatu 9. 

14457381 1318272394863416 101708273564370343 n

Lisää artikkeleita...