Petri Hiltunen: "Päädyin sarjakuvataiteilijaksi jääräpäisestä intohimosta"

Teksti ja kuvat: Roosa Soivuori

Sarjakuvakeskuksen / Suomen sarjakuvaseuran, Turun Sarjakuvakaupan ja Kuvittajien uudet tilat Porthaninkadulla Kalliossa avautuivat kävijöille marraskuun lopulla. Samalla avattiin Petri Hiltusen Koukussa taikaan -näyttely, joka esittelee hänen fantasia-aiheisia töitään vuosien varrelta. Hiltunen on helsinkiläinen sarjakuvapiirtäjä, kuvittaja ja käsikirjoittaja. Haastattelimme Hiltusta näyttelyn avajaisissa.

Koukussa taikaan -näyttelysi avasi uuden sarjakuva- ja kuvitusgallerian. Millaisia töitä näyttelyyn valikoitui?

Etupäässä näyttelyyn valikoitui fantasia- ja myyttiaiheisia töitä, ja scifi jätettiin taustalle. Mukana on myös vähän kauhua, koska mielestäni kauhu on fantasian alalaji. Esillä on kuvituksia, kirjankansia ja sarjakuvia yli kahdenkymmenen vuoden aikaväliltä. Vanhin työ on vuodelta 1991 ja uusin viime vuodelta. Yritin antaa näyttelyyn mahdollisimman laajan kattauksen aiheesta.

IMG-20161207-WA0032

Miten päädyit sarjakuva- ja kuvitusalalle, ja opiskelitko sitä jossain?

Päädyin alalle jääräpäisestä intohimosta, sillä olen rakastanut sarjakuvia lapsesta saakka. On muistettava että ennen sarjakuvaan ei annettu Suomessa varsinaista koulutusta. Kävin Savonlinnan taidelukion, mutta sekin keskittyi lähinnä tekniseen piirtämiseen. Voisi siis sanoa, että olen itseoppinut. On hyvä, että nykyisin sarjakuvakoulutusta on paremmin tarjolla.

Millaisia sarjakuvia luit nuorempana? Mitkä tai ketkä ovat inspiroineet sinua?

Olen aika kaikkiruokainen sarjakuvien suhteen, mutta uran kannalta jotkut ovat olleet merkittävämpiä; esimerkiksi sellaiset 70-luvun kauhusarjakuvat kuin Shokki ja Frankenstein. Niistä huomasi, että ne eivät olleet lapsille tarkoitettuja, kuten suurin osa sarjakuvista siihen aikaan. Ne ovat jääneet minulle inspiraation lähteeksi tähän päivään saakka. Niissä oli esimerkiksi maalatut kansikuvat ja mustavalkoiset sarjakuvat, kuten monissa minunkin julkaisuissani. 

IMG-20161207-WA0033

Hiltunen on tehnyt kuvituksia muun muassa Peter Pan ja Conan -kirjoihin.

Olet aloittanut sarjakuvan tekemisen jo nuorena. Mitkä olivat ensimmäisiä sarjakuvaprojektejasi?

Olen piirtänyt oikeastaan koko pienen ikäni. Ala-asteella tein sarjakuvia kavereiden iloksi, yläasteella lähinnä omaksi ilokseni, ja lukiossa aloin lähetellä niitä lehtiin. Olin 18-vuotias lukiolainen kun esikoisalbumini Hysteria julkaistiin vuonna 1985. Se oli tarkoitettu kunnianosoitukseksi Shokki-lehdelle. Jälkeenpäin, kun ymmärsin mitä sana "hysteria" merkitsi, siitä tuli hieman huvittavakin juttu. Ennen Hysteriaa tein Slemmy-albumin, joka oli vielä selkeämpi viittaus Shokkiin. Siitä otettiin kuitenkin vain kaksi valokopiota, ja kumpikin on originaalin ohella hukkunut. Siinä on siis kokonainen albumillinen materiaalia kadonnut kuin mustaan aukkoon.

hirvikansi-web petri hiltunen

Väinämöinen-sarjakuvastrippisi ovat tuttuja sanomalehtien sivuilta, ja stripeistä on julkaistu lukuisia kokoelma-albumeja. Mistä sait idean alkaa piirtää Väinämöisestä humoristisia strippejä?

Vuonna 1995 tein Ontot kukkulat -nimistä kirjaa, joka on tummaa fantasiaa ja kauhua. Mietin silloin pitäisikö ottaa Kalevalan hahmoja mukaan tarinaan, mutta se olisi ollut tahattoman koomista. Ajattelin, että miksei Väinämöisen hahmoa voisi käyttää muualla ja tehdä siitä ihan tahallaan koomista. Tein ensimmäisen Väinämöinen-stripin iltalehden kuukauden kotimaiseksi, ja kokeilin siipiäni huumorin parissa. Väinämöisessä voi käsitellä ihan erilaisia aiheita kuin muissa sarjakuvissani, esimerkiksi politiikkaa. Pyrin kuitenkin tekemään sarjakuvasta ajattoman, enkä siksi ole maininnut esimerkiksi senhetkisiä poliitikkoja. Siksi niitä voi lukea vieläkin, sillä samat aiheet ovat edelleen läsnä.

Teet taiteesi pääosin traditionaalisin keinoin. Voisitko koskaan kuvitella siirtyväsi digitaaliseen piirtämiseen?

Kaiken mitä teen, teen käsin. Jälkikäsittelen töitä jonkin verran tietokoneella, koska varsinkin maalauksissa se on välttämätöntä. En koe painetta siirtyä digitaalisuuteen. Olen kuluttanut niin monta vuotta tullakseni hyväksi jossakin, joten miksi siirtyisin käyttämään jotain muuta välinettä. Pidän traditionaalisesta tyylistä myös siksi, että siitä jää jäljelle originaali. Jos tekisin työni digitaalisesti, niistä ei jäisi originaalia, ja tästäkin näyttelystä olisi tullut pelkkä printtinäyttely.

avajaiset-hiltunen-juliste

Graah!

Olet piirtänyt sarjakuvaa nuoresta saakka, ja sinulla on monia pitkäaikaisia hahmoja. Pitkäikäisin hahmosi Praedor syntyi jo vuonna 1985 ollessasi 17-vuotias. Koetko, että hahmoihin syntyy jonkinlainen tunneside?

Tottakai syntyy. Minusta ei olisi ok, jos sarjakuvapiirtäjällä ei olisi tunnesidettä hahmoihin. Mielenkiintoinen seikka on, että tein 80-luvun lopulla ja 90-luvun alussa Praedor-sarjakuvan hahmolle Ferronille kuolintarinan. Monelle fantasiakirjailijalle käy niin, että heidän kuolemansa jälkeen joku jatkaa hahmojen tarinaa. En siis tappanut hahmoa ilkeyttäni, vaan halusin tehdä tarinalle lopun. Rakastan kuitenkin kaikkia hahmojani, nehän ovat tavallaan kuin omia lapsia.

Kiitos haastattelusta, Petri!

Petri Hiltusen näyttely on vuoden loppuun esillä osoitteessa Porthaninkatu 9. 

14457381 1318272394863416 101708273564370343 n

Eeva Meltion Harvest-julistesarja kertoo modernin naisen ongelmasta

Teksti ja kuvat: Roosa Soivuori

Sarjakuvakeskuksen galleriaa koristaa lokakuussa helsinkiläisen graafikko-kuvittaja Eeva Meltion "Harvest"-näyttely. Näyttelyyn sisältyy julistesarja, jonka Meltio suunnitteli vuoden 2016 Helsingin sarjakuvafestivaaleille. Lisäksi näytillä on hänen Hiekka-lyijykynäoriginaalejaan. Haastattelimme Meltiota näyttelyn ja sekä menneiden että tulevien sarjakuvaprojektien tiimoilta.

Suunnittelit tämän vuoden Sarjakuvafestivaaleille Harvest-julistesarjan, joka on parhaillaan esillä Sarjakuvakeskuksella. Mistä sait inspiraation julisteisiin? Onko niiden takana jokin tarina?

Harvest on yhtenäinen kuvasarja, joka kertoo symbolisesti erään modernin naisen tilanteesta tai dilemmasta. Alussa nainen on nuorempi ja vanhenee loppua kohden. Aika jonka hän voisi käyttää elämästä nauttimiseen kuluu taisteluun hänen omia demoneitaan vastaan. Inspiroiduin vanhoista myyteistä ja kaiverruksista, erityisesti Herakleen ja Hydran myytistä. Pidin myyttiin tehtyjen kuvitusten estetiikasta ja otin mallia sieltä. Julistesarja lähtikin oikeastaan liikkeelle visuaalisuuden kautta.

Eevameltio-kuva1

Eeva Meltio löysi inspiraationsa "Harvest"-julistesarjaan Herakleen ja Hydran myytistä.

Olet kuvittaja ja graafikko. Teit aikaisemmin myös esimerkiksi performanssitaidetta. Miten päädyit sarjakuvien pariin?

Menin taidekouluun 24-vuotiaana, kun uskaltauduin viimein hakemaan sinne. Fyysinen tekeminen tuntui silloin vaikealta. Meillä oli performanssiryhmä, jossa yhdessä tehden se tuli tutuksi. Sen jälkeen tein performanssitaidetta soolona, mutta nyt en ole tehnyt sitä moneen vuoteen. Sarjakuvista kiinnostuin vasta luettuani Tommi Musturin GLÖMP-kirjoja. Ajattelin: "Okei, sarjakuvaa voi tehdä tälläkin tavalla!" En ollut aikaisemmin lukenut paljon sarjakuvaa, lukuun ottamatta vanhoja Aku Ankkoja lapsena.

Eevameltio-kuva2

Meltio teki aikaisemmin performanssitaidetta ja päätyi sittemmin sarjakuvien pariin.

Sinulta on ilmestynyt vuonna 2015 Pedot-niminen esikoisteos, jossa käsitellään ihmisen ja eläimen välistä suhdetta. Millainen projekti kirja oli ja mitä halusit sillä kertoa? 

Koen, että Pedot käsittelee pääasiassa ihmisiä ja sitä miten he toimivat ja ajattelevat. Sarjakuvissani eläimet toimivat enemmänkin ihmisen heijastuspintana, ja valitsin ne mukaan tarinankerronnallisista syistä. Minua kiinnostaa miten ihminen voi samaan aikaan olla sekä hyvä että todella alhainen ja itsekäs. Opiskelin sarjakuvaa sivuaineena ja valmistuin muutama vuosi sitten. Kirjan ensimmäiset tarinat syntyivät koulussa, ja koska tykkäsin niistä, aloin tietoisesti piirtää teemaan sopivia sarjakuvia. Kirjan tekemiseen meni noin neljä vuotta, ja piirsin paljon sarjakuvia uudelleen. Koin että opettelin samalla myös piirtämään, sillä en ollut piirtänyt paljon aikaisemmin.

"Minua kiinnostaa miten ihminen voi samaan aikaan olla sekä hyvä että todella alhainen ja itsekäs."

Eevameltio-kuva3

saari eeva meltio

Meltion sarjakuvanovelli on julkaistu Niskatuki-antologiassa. Sen lisäksi häneltä on ilmestynyt oma Pedot-kirja sekä mm. Saari-pienlehti.

Hiekka-sarjakuvasi on julkaistu Niskatuki-kirjassa ja lyijykynäoriginaaleja on esillä myös Sarjakuvakeskuksen näyttelyssä. Hiekkaa kuvaa Yhdysvalloissa tapahtuneita pölymyrskyjä. Miten päädyit tekemään aiheesta sarjakuvaa?

Näin Yle Teemalta Ken Burnsin dokumenttisarjan, joka käsitteli 30-luvulla tapahtuneita pölymyrskyjä. Ihmisten tarinat olivat kiinnostavia, mutta erityisesti minua kiehtoi kuvien visuaalisuus. Halusin liittää niihin uusia asioita ja mietin mitä uutta ne voisivat kertoa tästä päivästä tai miten ne voisi viedä symboliselle tasolle.

Luot sarjakuvillasi vahvoja tunnelmia. Mistä haet inspiraatiota tai miten virittäydyt luomaan tunnelman paperille?

Oikeastaan pitää vain epäonnistua muutaman kerran ennen kuin pääsee fiilikseen ja onnistuu. Olin muutama vuosi sitten Dominique Gobletin sarjakuvatyöpajassa, ja mieleeni on jäänyt hänen neuvonsa: "Kun toistat jotain asiaa tarpeeksi monta kertaa, rentoudut ja opit."

Eevameltio-kuva4

Näyttelyssä on esillä myös Hiekka-sarjan lyijykynäoriginaaleja.

Olet julkaissut Yksitoista-nimisen sarjakuva-antologian osana Aalto-yliopiston taideteollisen korkeakoulun maisterin tutkintoasi. Miksi valitsit aiheeksi sarjakuvan?

Taustalla oli yhteisöllinen tekeminen. Antologiaan päätyi yhteensä 11 sarjakuvaa, joissa oli mukana 15 tekijää. Olin tehnyt performanssitaidetta, joka oli hyvin yhteisöllistä. Halusin kokeilla miten sellainen voisi toimia sarjakuvassa. Kun näkee miten muut ihmiset tekevät, se avaa myös uutta omaan tekemiseen. Valitsimme teemaksi "Arjen murtumat" ja työstimme sitä esimerkiksi improvisaatioharjoitusten kautta.

Millainen ilmaisukeino sarjakuva on mielestäsi verrattuna muihin taiteen muotoihin?

Samoja teemoja voi käsitellä eri taiteenmuotojen avulla, vain ulkoasu on erilainen. Performanssitaiteessa on välittömyyttä ja suoraa kontaktia, kun taas sarjakuvan teen työhuoneellani ja joku lukee sen jossain muualla. Sarjakuvan lukeminen on yksityisempi kokemus, kun taas performanssiesitys on kollektiivinen sekä esiintyjän että vastaanottajan kannalta.

"Performanssitaiteessa on välittömyyttä ja suoraa kontaktia, kun taas sarjakuvan teen työhuoneellani ja joku lukee sen jossain muualla."

Eevameltio-kuva5

Julistesarjan nainen taistelee omia demoneitaan vastaan.

Voitko paljastaa mitä projekteja sinulla on tällä hetkellä tekeillä? Aiotko jatkaa tulevaisuudessakin sarjakuvan parissa?

Innostuin pölymyrskyteemasta, ja teen siitä nyt pidempää versiota. Olen myös kokeillut erilaisia tekniikoita, esimerkiksi tehnyt siitä animaatioita. Harvest-näyttelyssäkin on esillä yksi Hiekka-animaatio, jonka näen oikeastaan yhtenä sarjakuvaruutuna, johon sisältyy liikettä ja ääntä. Toimin joskus animaattorina työni puolesta, ja olisi hauskaa tehdä sitä tulevaisuudessa enemmänkin. Tekeminen ei saa kuitenkaan olla väline- vaan sisältölähtöistä. Ajatuksenani olisi julkaista uusi kirja sähköisenä, ja sisällyttää siihen animaatiota. Printtiversiosta en aio kuitenkaan luopua kokonaan, sillä digitaalinen versio häviää herkästi bittiavaruuteen.

Eeva Meltion Harvest-näyttely on esillä Sarjakuvakeskuksen galleriassa 3.–29.10.2016. 

Sarjakuvakeskuksen kaupassa on useita kirjoja, joissa Meltio on mukana!

Hahmotyöpajalla sarjakuva ja teatteri yhdistyivät

Teksti ja kuvat: Roosa Soivuori

Sarjakuvakeskuksen 11-16-vuotiaiden sarjakuvakurssiryhmä osallistui hahmotyöpajaan yhteistyössä Teatteri ILMI Ön kanssa. Työpajaan osallistuivat myös samanikäiset teatteriharrastajat. Ryhmät pääsivät tekemään erilaisia tehtäviä sekä ideoimaan ja luomaan erilaisia roolihahmoja teatteriohjaaja Sari Tupamäen johdolla. Roolivaatteiden avulla syntyi paljon mielikuvituksellisia hahmoja, ja lopuksi ryhmät loivat niiden pohjalta pienet näytelmät sekä kokeilivat improvisaatioteatteria. Hahmoja päästään käyttämään hyödyksi myös sarjakuvakurssin tulevissa projekteissa. Sarjakuvakeskus ja Teatteri ILMI Ö tekevät tulevaisuudessakin yhteistyötä, kun teatterin väki saapuu vastavierailulle keskukselle.

Hahmotyopaja-1

Työpajalla luotiin monenlaisia hahmoja.

Hahmotyopaja-2

Hahmotyöpajaa ohjasi Sari Tupamäki.

Hahmotyopaja-3

Sarjakuvaryhmäläiset loivat ranskalaista, suomalaista ja kiinalaista esittävät hahmot.

Hahmotyopaja-4

Työpajan lopuksi hahmot esittivät pienen esityksen muulle ryhmälle.

Hahmotyopaja-5

Roolivaatteet auttoivat syventymään hahmojen maailmaan.

Hahmotyopaja-6

Hahmoja pohdittiin ryhmissä.

Hahmotyopaja-7

Sarjakuvakeskuksen ja Teatteri ILMI Ön väki tekivät hahmotyöpajan tehtäviä yhdessä.

Hahmotyopaja-8

Työpajaan osallistuneet tutustuivat toisiinsa luomalla toisistaan hahmot.

Hahmotyopaja-9

Näyttämöllä nähtiin hauskoja esityksiä.

Teatteri ILMI Ö on vuonna 2002 perustettu kiertävä ammattiteatteri, joka tarjoaa monimuotoisia, ajankohtaisia teatteriesityksiä sekä soveltavan teatterin työpajoja, koulutusta ja projekteja.

Lisää artikkeleita...