Comics 101 – learning comics in English in Helsinki

Text: Minttu Heimovala

Comics 101 was a five week short course organized by the Comics Center in Helsinki (Sarjakuvakeskus). Not that long ago I got interested in making comics and had no previous experience, apart from reading comics. So when a basics course was announced, I was eager to take part.

On the first evening, a group of 14 students plus the teacher, Kaisa “Kitty” Leino met in Kallio. I talked to Kitty about her comics background and her history as a teacher. Kitty has worked as a freelance journalist and today she works as a content coordinator at a content strategy agency. Her passions are superhero and autobiographical comics. She has taught the Comics 101 in Finland as well as in Alaska. Kitty actually came up with the concept of the course during two summers she spent in Alaska as a research assistant for a Finnish eider researcher. At some point her boss found out she makes comics and the idea for the course was born. After a successful first course in Alaska, she later pitched the idea to the Comics Center and started teaching the course there as well.

IMG 6079 1

Image: Kaisa Kitty Leino

The basic concept of the course, according to Kitty, is doing, rather than learning theory. After teaching the course several times, she has noticed that just jumping head-first into drawing comics is better than teaching a lot of theory. Although there is some basic theory of comic-making included in the course, the emphasis is strongly on the many drawing exercises. We started every meeting with a short drawing exercise. 

Octopusspoon1

During one of the short exercises we made a comic together. Each of us filled one panel and gave the paper forward to another person. Random word clusters worked as an inspiration for our comic strips and they varied from “Happy Potter and an afro” to “an octopus and a spoon”. 

After the short exercises we talked about one theoretical concept behind comics, such as different types of comics and the purposes of different comics. During the last hour, it was time for the actual, longer drawing exercise, that was always tied to the theory that we had just learned. Exercises included drawing a miniature zine, making a comic about something that happened to us during the week, transferring a written piece of news into a comic and so forth. The amount of exercises was good, since we had enough time to finish everything during the course. 

HarryPotterAfro1

What did I get out of this course? Well, I made many international friends during the five weeks and learned a lot of the basics of making comics. It’s a great kick-start for a new hobby. Also seeing others just create made me less strict about my own drawing skills (or the lack of them). I’d definitely recommend the course to anyone interested in comics and it really doesn’t matter if you think you can’t draw. 

I talked to Kitty about this and she strongly thinks that comics are a good hobby for anyone, whether they hated art classes in school or love drawing: “Comics are so much more than just whether you can draw like Jim Lee, they’re about story-telling, your personal point of view and creating. Plus, even if you never want to publish anything, comics are an amazing creative outlet for your thoughts. We should also remember that comics are not a genre, but an art medium – if you can draw a stick figure and a speech bubble, you’re good to go. During my classes I want to encourage people to create and to have fun, and not to worry so much about “talent”.”

And we all have to start somewhere, right?

Sarjakuva Comics101 1

Sarjakuva Comics101

Comics Center courses here: http://sarjakuvakeskus.fi/kurssit.. Autumn courses TBA soon!

Sisaret 1918 kertoo arkistoista löytyneitä naisten tositarinoita sisällissodan ajoilta

Teksti: Minttu Heimovala
Valokuvat: Aino Sutinen

Juuri ilmestyneessä Sisaret 1918 -sarjakuva-antologiassa käsitellään sarjakuvan kautta Suomen sisällissotaa useiden suomalaisten sarjakuvataiteilijoiden toimesta. Näkökulma on naisten ja lasten, sekä valkoisten että punaisten. Kaikille tarinoille yhtenäistä on että ne ovat  pelastuneiden ja selviytyneiden naisten muistikuvia ja tulkintoja. Kirjaa lukiessa tuntuu että sota oli naisten. Teoksista huokuu naisten keskinäinen kunnioitus, mutta myös alempiarvoisuus miesten silmissä. 

IMG 0742 1

Seinämaalaus valmistuu gallerialla.

Hienon antologian on toimittanut Kansan Arkiston tutkija, FM Reetta Laitinen. Hän on valinnut sekä projektissa olevat taiteilijat että teoksen pohjalla olevat muistelmat, kirjoittanut tekstit puhtaaksi ja kerännyt taustatietoja. Kaikille taiteilijoille annettiin teksti työstettäväksi ja sen suhteen vapaat kädet. 

Torstaina 5.4. Avautuvassa Galleria Sarjakuvakeskuksen Sisaret 1918 -näyttelyssä on esillä sarjakuva-antologian taiteilijoiden originaaleja ja samalla voi tutustua itse kirjaan. Mukana olevat taiteilijat ovat Warda Ahmed, Mari Ahokoivu, Ainur Elmgren, Annukka Leppänen, Reetta Niemensivu, Emmi Nieminen, Elina Ovaskainen, Hannele Richert, Aino Sutinen ja Tiitu Takalo.

IMG 0743

Näyttelyssä on mukana myös luonnoksia ja työvaiheita, esimerkiksi Tiitu Takalolta.

Reetta Laitinen, tutkija ja antologian toimittaja

Reetta Laitinen, mistä idea antologiaan lähti?

Idean sain aikoinaan arkistossa. Olen lukenut paljon vuoden 1918 muistelmia ja halusin, että niiden hienot tarinat pääsisivät paremmin esille.

Kuinka kauan kesti koota materiaali josta sitten tehtiin sarjakuvat?

Materiaalin kokoaminen ja läpikäyminen kesti joitakin viikkoja. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa vietin vain yhden päivän. Jotkut tarinat kirjoitin puhtaaksi, sillä ne oli kirjoitettu epäselvällä käsialalla. Tämä vei ehkä kuukauden.

reetta laitinen sisaret 1918

Mikä sinua kiehtoo sisällissodan naisten kohtaloissa?

Naisten kohtaloihin on kiinnitetty huomiota laajemmin vasta noin kymmenen vuoden ajan, ja tutkimuksia tehdään yhä. Jokaisella on ollut oma polkunsa, kaikki tarinat ovat erilaisia.

Sisaret 1918 -sarjakuvakirja julkaistiin juuri. Millainen oli sen tekoprosessi?

Jaoin tekijöille tarinat ja he piirsivät ne. Pidimme prosessin aikana vertaispalavereja livenä ja nettikommentoinnin kautta.

Sinun sarjakuvaasi ei kirjassa nähdä. Oliko siihen jokin syy mikset itse halunnut olla mukana tulkitsemassa tarinoita sarjakuvaksi, vaan olet pelkästään kirjan toimittaja?

Halusin keskittyä toimittamiseen, oma sarjakuva olisi vienyt liikaa aikaa päivätyön ja perheen ohella.

Elina Ovaskainen Sisaret 1918

Kuva: Elina Ovaskainen

Kuinka paljon annoit ohjeistusta kirjan sarjakuvantekijöille, vai oliko heillä täysin vapaat kädet?

Palaveerasimme ryhmän kesken ja ohjeistin jonkin verran myös yksityisesti. Historiallisissa yksityiskohdissa monet piirtäjät kyllä olivat jopa tarkempia kuin itse olisin ollut. Kaikki ovat hankkineet tietoa itsenäisestikin.

Antologian kaikissa sarjakuvissa on käytetty samaa värimaailmaa, miten värimaailma valikoitui ja mitä sillä halusit ilmaista?

Värimaailma sovittiin piirtäjien kanssa ja toivomuksesta. Haluttiin yhtenäinen värimaailma ja punainen tehosteväri oli luonnollinen ratkaisu. Pakko sitä ei ollut käyttää.

 Annukka Leppanen Sisaret 1918

Kuva: Annukka Leppänen

Millaisia projekteja sinulta nähdään tulevaisuudessa?

Nyt ei ole mitään projekteja aktiivisesti tekeillä, jotain kyllä muhii mielessä. Jään äitiyslomalle alkukesästä, joten tuleva vuosi keskittyy paljon perheeseen ja sarjakuvaseuran puheenjohtajuuteen.

Ainur Elmgren, sarjakuvataiteilija ja historioitsija

Ainur Elmgren, Miltä tuntui olla mukana Sisaret 1918 -antologian teossa?

Ilahduin, kun Reetta pyysi mukaan osallistumaan antologiaan. Vaikka olin päättänyt etten ottaisi enää lisätöitä – olen historiantutkija ja piirrän omaa Goldenbird-seikkailusarjakuvaa sivussa – ei sellaisesta tarjouksesta voinut kieltäytyä! Ja lopulta koko työprosessi sujui mallikkaasti.

Ainur Elmgren Sisaret 1918

Kuva: Ainur Elmgren

Miten lähdit työstämään materiaalia ja miten piirtämisprosessi sujui?

Huldan tarina oli lyhyt, vain pari A4-sivua, mutta sain siitä paljon irti. Olin jo aiemmin piirtänyt sisällissota-aiheisia sarjakuvia, joten itse piirtäminen meni aika nopeasti. Aina olisi tietenkin voinut tehdä enemmän taustatutkimuksia. Nythän on myös paljon enemmän materiaalia saatavilla digitoituna. Välillä piti tehdä luovia ratkaisuja: Hulda kertoo yhdestä tapahtumasta, jota en usko todeksi, ainakaan hänen kertomallaan tavalla. En silti halunnut mennä kieltämään koko juttua. Lukija saa itse pohtia, mikä on totuus.

Mikä oli projektissa palkitsevinta?

Olen aina tyytyväinen kun saan sarjakuvan valmiiksi, ja vielä määräajassa. Siitä kiitos myös jämptille toimittajalle ja reippaille piirtäjätovereille!

ainur elmgren sarjakuva

Näyttelyn avajaiset torstaina 5.4. klo 16.30–19, tervetuloa! Lisäksi klo 18–19 Sisaret 1918 -teoksen esittely ja yleisötilaisuus Kallion kirjaston Kupolisalissa, Viides linja 11.

Näyttely avoinna 5.4.–5.5.2018. Esillä originaaleja, luonnoksia ja printtejä.

IMG 0741

Hannele Richert valikoi töitä näyttelyyn. 

Hannele Richert Sisaret 1918

Kuva: Hannele Richert

Juliana Hyrrin kauniissa sarjakuvissa on elämän pieniä julmuuksia

Teksti: Aino Sutinen

Galleria Sarjakuvakeskuksen maaliskuun näyttelyntaiteilija on Juliana Hyrri. Maalauksien ja sarjakuvaoriginaalien upeita värejä kannattaa tulla katsomaan paikan päälle.

Hyrri kertoo: "Leikkikenttä on näyttelykokonaisuus, jolla lähestytään viatonta ja tahatonta pahuutta. Julmuutta, joka on saanut alkunsa kyltymättömästä hoivavietistä ja puhtaasta ymmärtämättömyydestä, omista tarpeista. Pahuutta, jota kohde ei ymmärrä tai pysty estämään."

Hei Juliana Hyrri! Esittelisitkö itsesi?

No hei! Olen just ja just kasarilapsi. Synnyin eräässä Viron pikkukaupungissa, puhun sukulaisten kesken venäjää, asun Helsingissä ja suomi on ollut käytännössä lapsesta asti ykköskieleni. Toisin sanoen osaan kakkoskieltäni paremmin kuin ykköskieltä, menikö jo tarpeeksi monimutkaiseksi? Bonus: tykkään kissoista.

juliana hyrri sarjakuvakeskus

Voitit Oulun pohjoismaisen ”Sata”-aiheisen sarjakuvakilpailun joulukuussa, onneksi olkoon! Sarjakuvanovellisi ”Satakieli joka ei laulanut” kertoo riipaisevasti lapsista ja pieneläimistä. Minkätyyppisiä teemoja tykkäät yleensä käsitellä fiktiossasi?

Kiitos onnitteluista! Olen viime aikoina pohtinut viatonta pahuutta ja lapsen logiikkaa yleensä. Oikeastaan kaikki tarinat, joita olen nyt työstänyt, liippaavat näitä teemoja. Lapsen näkökulman kautta kerrotuissa tarinoissa on ulottuvuuksia, joita on vaikea tavoittaa muunlaisen kerronnan keinoin, sen olen huomannut.

Täysin fiktiota en kuitenkaan voi sanoa luovani, vaan kuten satakielestäkin kertova tarina, myös muut kertomukseni perustuvat joko omiin tai läheisteni kokemiin tositapahtumiin. Usein tarinoihini kuitenkin ilmestyy tehdessä twistejä, joista en ole ollut käsikirjoitusvaiheessa itsekään tietoinen.

juliana hyrri1

Kuinka kaunis kuvitustyylisi on kehittynyt? Siinä on mukavaa käsin eri välineillä tehtyä rouheutta ja usein arvaamattomia väriyhdistelmiä. Maalaustausta näkyy.

Eräs ystäväni aina sanoo, että hänen mielestään maalaus on ykkösjuttuni. Omasta mielestäni taas sarjakuva tuntuu itselleni luontevammalta taiteenmuodolta, vaikka sen parissa olenkin viettänyt vähemmän aikaa elämästäni. Kuvituksia olen tehnyt sitäkin vähemmän, vasta viime vuoden puolella nämä hommat aloitin kunnolla, mutta tässä tapauksessa maalari- ja sarjakuvataiteilijataustallani on varmasti ollut hyötyä. Olen etenkin taiteen suhteen spontaani ja varsin äkkipikainen tekijä, haluan nähdä lopputuloksen heti.

juliana hyrri3

Mitä sinulla on tällä hetkellä työn alla?

Teen sarjakuvanovellikokoelmaa juurikin näistä lapsuuden hankalista kokemuksista. Tarinoissani ovat vahvasti läsnä lapsen kokemus kuolemasta, vääryydestä ja väärinymmärryksistä. 

Galleria Sarjakuvakeskuksen taidenäyttelyyn voi tulla tirkistelemään tulevan kirjani originaaleja ja muita teeman puitteissa työstämiäni juttuja.

juliana hyrri2

Sarjakuvablogit.comissa sinulla on Rasvavihannes-blogi. Bloggaatko vielä?

Ah blogi! Se on minulle rakas, mutta jäänyt viime aikoina hyvin vähälle huomiolle. Itse asiassa asuin Japanissa reilut neljä kuukautta vuonna 2017 ja sinä aikana pidin päivittäin sarjakuvapäiväkirjaa. En kuitenkaan päivittänyt merkintöjäni sarjakuvablogiin, koska salaa haaveilen toteuttavani tästä nivaskasta itsenäisen kokonaisuuden… Aika näyttää! Tekeepä nyt mieli aktivoitua tuon blogin puolella, ehkäpä päivityksiäni näkee jatkossa enemmän.

Juliana Hyrri: Leikkikenttä – näyttely Galleria Sarjakuvakeskuksessa 8.–31.3.2018. Esillä sarjakuvia ja maalauksia. Näyttelyn avajaiset torstaina 8.3. klo 17–19, tervetuloa!

Teoksia on myynnissä. Lisää näyttelystä täällä.

Hyrrin kuvituksia on myös seuraavassa Sarjainfo-lehdessä (1/2018).

www.julianahyrri.com
rasvavihannes.sarjakuvablogit.com

juliana hyrri

Lisää artikkeleita...