Festivaalitaiteilija Hanneriina Moisseinen: "Flirtti toisten taiteenmuotojen suuntaan vain vahvistaa sarjakuvan identiteettiä ja voimaa"

Teksti ja valokuvat galleriasta: Aino Sutinen

Hanneriina Moisseinen (s. 1978 Joensuussa) on Helsingissä asuva ja työskentelevä sarjakuvataiteilija ja taiteen maisteri. Moisseisen uusin sarjakuvateos Kannas (Kreegah Bundolo) käsittelee Karjalan evakuointia jatkosodan kesänä 1944 mieleltään järkkyneen rintamakarkurin, karjakon ja lehmien kautta. Kannas valittiin mm. vuoden 2016 parhaaksi kotimaiseksi sarjakuvakirjaksi Sarjainfo-lehden kriitikoiden äänestyksessä. 

Jututin Moisseista festivaalinäyttelyn viimeistelyn lomassa. Ihminen katsoo eläintä -näyttely Näkyyvys-galleriassa Sarjakuvakeskuksella Kalliossa on osa Helsingin sarjakuvafestivaaleja, jotka järjestetään 2.–3.9. Suvilahdessa.

hanneriina moisseinen sarjakuvafestivaalit3

Mitä ajattelit kun sinua pyydettiin festaritaiteilijaksi tekemään tapahtuman ilme? 

Ajattelin että tämä kuvasto voisi jotenkin liittyä Kannakseen. Mie en ole ikinä tehnyt silleen kuvituksia, en ole graafikko tai kuvittaja. Se oli jopa vaikean tuntuinen tehtävä! Kun minua pyydettiin tähän ja piti keksiä jotain, ja minulla oli samalla maisterin kirjallisen työn loppupaniikit päällä. Tuli kiire ja piti olla kuitenkin idiksiä.

Muotoilin lauseen jotenkin että ”jos puhutaan sodasta, niin miten se näyttäytyy yleensä populaarikulttuurissa tai sarjakuvissa”. Että kyllä niissä "Kiitos 1939–45" -paidoissa ja sarjakuvissa on se äijä, tai jonkinlainen suomalainen supersankari. Ensin piirsin kuvituksia joissa lukee "Kiitos 1939–45" ja on lehmän kuva. Näin myös netissä kauheita "Suomi-konepistooli on tour" -paitoja, ja piirsin sillekin vaihtoehdon jossa oli evakkomummeleita ja teksti ”Evakot on tour”. 

hanneriina moisseinen sarjakuvafestivaalit5

Kuitenkaan sarjisfestarien teemana ei ole tämä Suomi 100, joten kehittelin sitten jotain muuta. Mietin että SA-Kuva-arkistosta löytämäni kuvat lypsävistä sotilaista ovat kiinnostavia. Sellaisiahan ei yleensä näytetä, että sotilaat tekevät jotain naurettavia ”akkain töitä”. Siitä sitten kehittelin ja otin näyttelyn pääteemaksi tämän ”miten ihminen katsoo eläintä".

Miulla on tällä hetkellä jopa viisi näyttelyä, joten siinä on sumplimista. Imatran taidemuseossa on esimerkiksi karjakko Sheimekan elämää kuvaava näyttely. Yhdessä näyttelyssä on ollut myös videoperformanssi jossa nähdään Auvo siinä kohdassa Kannasta missä Auvo hortoilee hautausmaalla ja sillä sumenee päässä kokonaan. Tänne festarinäyttelyyn tuli esille sen sijaan animaatio.

hanneriina moisseinen sarjakuvafestivaalit8

Hanneriina Moisseisen animaatio "Syntymäpäivä" (2014) on nähtävissä galleriassa.

hanneriina moisseinen sarjakuvafestivaalit7

Millä tavalla luot sarjakuvan sivun?

Olen äärettömän hidas tekemään! Kannakseen meni neljä vuotta. Tuntuu, että minun täytyy päästä maailmaan kokonaan sisälle, että pääsen kertomaan tarinaa. Vuodesta 1944 täytyi ottaa paljon selvää, haluan tietää paljon visuaalisista yksityiskohdista ja sellaisista. Taustatutkimusta täytyy tehdä massiiviset määrät ja ensimmäinen talvi meni arkistossa lukiessa ja kuunnellessa evakkokertomuksia sekä valokuvia selatessa. 

Sitten kun pääsee siihen visuaaliseen maailmaan ja henkilöt tulevat tutuksi, osaa sitten kuvitella miten he toimivat ja reagoivat. Ihminen ei niin muutu, kyllähän ihmistä voi kuvata uskottavasti. Lehmäpiirustukseni taas olivat aluksi tosi huonoja, miun piti jopa viettää viikko Sotkamossa kyyttötilalla. Tutkin miten kyytöt toimivat laumassa ja mikä niitä liikuttaa. Siellä ottamani valokuvat auttoivat myös paljon. 

Kerro lyijykynätekniikastasi!

Minulle lyijykynä on ehkä tutuin väline. Ja tykkään siitä että esimerkiksi historiallisessa kertomuksessa lyijykynä on tavallaan totuudenmukainen luonnosmaisessaan. Tietohan muuttuu ajan kanssa, tulee uutta tietoa, uusia painotuksia, uusia teorioita joiden kautta asioita tulkitaan. Kun piirtää lyijykynällä, kuva saattaa muuttua paljonkin sen jälkeen kun se on tehty. Ja vanha jälki voi jäädä näkymään.

hanneriina moisseinen sarjakuvafestivaalit2

Yksi festariteemahan on sarjakuvan monet muodot, ja sinä olet työssäsi hyödyntänyt erilaisia taiteenmuotoja, kuten tekstiilitaidetta ja tuonut niitä sarjakuvan piiriin. 

Joo, siihen tämä näyttely myös nimenomaan! kytkeytyy! Tässä näyttelyssä on mukana animaatiovideo, Eero Grundströmin ääniteos Kannakseen, arkistovalokuvia, kuvituskuvia, originaaleja jne.

Sarjakuvan rajapinnat toisiin taiteenlajeihin kiinnostavat minua tosi paljon. Koen että sarjakuvahan ei menetä siinä mitään että on pientä flirttiä vaikkapa animaation, runouden, musiikin, installaation kanssa… koen että se pikemminkin vahvistaa sarjakuvan voimaa taiteenlajina. Se ei hävitä sarjakuvan identiteettiä, vaan pikemminkin vahvistaa sitä ja tutkii sitä mitä kaikkea sarjakuvan identiteetti voi olla. 

hanneriina moisseinen sarjakuvafestivaalit4

Tavallaan työni saattavat herättää kysymyksen että mitä sarjakuva on, mihin se raja vedetään. Minusta se onkin tärkeä kysymys, jonka voisi kysyä useamminkin! Muutenhan sarjakuva jumittuisi johonkin tiettyyn lokeroon josta se ei pääse ulos, ja se on minusta ahdistava ajatus. 

Minusta on ankeaa jos määritellään mikä on oikea tapa tehdä tiettyä taiteenlajia, vaikka sarjakuvaa. Se on jotenkin tosi 1800-lukulaista. Miksi sarjakuvalla pitäisi olla ahdas määritelmä? Monenkirjavuus on juuri kaikkein kiinnostavinta. 

hanneriina moisseinen sarjakuvafestivaalit1

HanneriinaMoisseinenFINChangingthepicture3of5

Hanneriina Moisseinen on mukana myös toisessa festivaalinäyttelyssä, oikeistopopulismia kommentoivassa Picture Politicsissa Stoassa. Hän kertoo työssään Joensuussa 90-luvulla tapahtuneesta äärioikeiston väkivallasta.

lakes festival hanneriina moisseinen

Moisseinen Lakes-festivaalilla Englannissa syksyllä 2016.

Hanneriina Moisseinen: Ihminen katsoo eläintä 29.8.–30.9., Näkyvyysgalleria, Porthaninkatu 9, 00530 Helsinki. Näyttelyn avajaiset pe 1.9. klo 17-20, tervetuloa! Näyttelyn esittelyteksti täällä.

Picture Politics – Sarjakuvalla oikeistopopulismia vastaan -näyttely Itäkeskuksen Stoassa 24.9. asti ja sarjakuvat luettavissa myös osoitteessa picturepolitics.eu.

Helsingin sarjakuvafestivaalit 2.–3.9. Suvilahdessa ja muilla tapahtumapaikoilla, sarjakuvafestivaalit.fi. 

Sarjakuvakeskuksen perjantaipajan uusi Magia-pienlehti ilmestyy sarjakuvafestivaaleille

Teksti: Saana Kaurala

Sarjakuvakeskuksen perjantaipajan kolmas pienlehti, Magia, käsittelee taikuutta seitsemän eri tekijän näkökulmasta. Lisämausteeksi tarinoihin on tuotu elokuvallisia elementtejä: miltäpä kuulostaa vaikkapa taianomainen Bollywood tai velhojen western? 
 
Vuodesta 2011 järjestetty perjantaipaja aloitti sarjakuva-antologioiden julkaisemisen pajalaisten voimin viime vuonna. Kaikkia tähän mennessä ilmestyneitä lehtiä on saatavilla Zine Festistä lauantaina 2. syyskuuta.
 

Friday Workshop ('perjantaipaja' in Finnish) is a casual free-for-all comic club that takes place every Friday (except public holidays) at the Comics Center in Helsinki (Porthaninkatu 9) at 2:30–6:00 PM.  

All of the three comics zines published by the workshop this far – also the newest issue called 'Magia'- include subtitles in English and are available at the Zine Fest event in Helsinki (Saturday  2nd of September 2017). 
 
 
Nayttokuva 2017 8 28 kello 18.18.17
 
Kannen kuvitus: Max Sarin
 

Discovering your Superpowers - Comics Workshop

Text and photos: Luis Bellido

On June 1, I had the wonderful opportunity to hold this workshop as part of the Mental Health Art Week in Vaasa, Ostrobothnia Region. Special thanks to Ilmari Walker, organizer at Österbottens kriscenter VALO / Crisis Centre, who invited me to hold this event.

2. Brainstorming passions and streghts

This workshop was about making comics telling the story of a superhero based on our own strengths and passions and then helping others with these powers. We invested half of the time reflecting and discussing, and the other half making the comics. The methodology consisted of making a three-panel comic, using trigger questions to reflect on each panel: on the first one, thinking about the combination of participants’ strengths and passions; one the second one, creating a superhero based on these skills and hobbies; and one the third panel, reflecting on how to use these powers to help other people.

The art of the comics was made using colorful post-its glued to a background paper and a thick cardboard, the idea was that participants could put it in a visible place as a reminder of their superpowers, luckily everyone liked their comics and kept them. The comics stories ranged from a “student who became the teacher” and “”marimekko” who brings peace to the world” till a “Loving woman who makes people warm again”.

4. Student Teacher Ilmari Wlaker

5. Loving Woman Olga Terentieva

It was a small and friendly group of young adults, so we have the chance to have a cozy and personalized atmosphere. The lesson was well appreciated and in the end, we have a roundtable to share participants’ thoughts, they expressed that they have learned, for example, self-reflection and understanding about their-self, how to make a brainstorming and organize their ideas, and how to structure a comic and even practicing accuracy, using pen without erasing. We also made a private Facebook group to have a virtual exhibition. 

You can download the main exercise to “discover your superpowers” and make your own superhero comics (here), or get in contact with Luis Bellido via the Comics Centre (Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.), if you would like to have a “superhero” comics workshop.

3. Work in progress

1. Workshop material  

Lisää artikkeleita...